Onnistumisen ilo

Tulipa taas stressattua ja hermoiltua niin, ettei mitään rajaa. Olin kuullut huhua, että yhden peruuntuneen inssin takia ajaisin ekana, mutta sepä ei pitänyt paikkaansa, vaan olinkin vuorossa toisena. Jouduin siis istuskelemaan varikolla odottelemassa pari tuntia, ennen kuin pääsin ajonäytteilemään. Olin sitten niin levottoman jännittyneen hyperaktiivinen, ettei mitään rajaa, hyvä kun kykenin paikoillani istumaan paria minuuttia pidempään. Inssikin meni vähän samoissa merkeissä, mutta jotenkin sain pääni pidettyä sen verran kylmänä, että jopa ajattelin, mitä puuhasin. Matka Itäkeskuksesta Mellunmäkeen tuntui melkoisen pitkältä. Ihme kyllä en unohtanut mitään, enkä kämmännyt, vaikka juna oikein bonus-yllärinä hajoili ihan itsekseen ilman, että se olisi kuulunut inssin suunniteltuihin kuvioihin. Sain kiitosta onnistuneesta suorituksesta. Kyllä tuntui mahtavalta. Sittenpä vain lykkäsivät käteeni seuraavien arkipäivien ajo-ohjelman. Pääsen ihan oikeasti ajelemaan matkustajat kyydissä. Hurjaa. Sain myös työkännykän ja -vaatteet. Varmaankin näytän HKL-uniformussa varsin viralliselta, vaikkei solmiota tullutkaan ainakaan vielä.

Inssi-ihmetyksissäni virnistellen palauduin Perkkaalle, ja onnistumiseni kunniaksi söin lounaaksi paitsi pizzaa, myös erittäin hyvää Carte d'Or -kahvijätskiä. Ruokatauko oli juurikin riittävän mittainen, noin tunnin. Sitten metrot pois mielestä ja sello tilalle.

Illan ohjelmassa oli YS:n kauden pääkonsertti Helsingissä. Se ei jännittänyt oikeastaan yhtään. Sen sijaan oli vain ja ainoastaan kivaa. Yleisöä oli mukavasti. Kantaesittämämme Markku Klamin sight - energy - vague - ocean sai hyvän vastaanoton. Ja sitten se Shostan 5. sinfonia. Olen sen ennenkin jo todennut, mutta toteanpa taas, että on se vaan älyttömän hieno kappale. Soittoni oli taas niin hevisellismiä, ettei mitään rajaa. Toisaalta sinfonian 3. osassa kyllä riitti herkkyyttä ja hehkutustakin, meinasi ihan itkettää kun oli niin kovin surullista soitto. Eipä ole taas hetkeen tuntunut näin hienolta orkesterikeikkailu. Keikan jälkeen oli karonkantapaista Manalassa, missä salaatti oli ihan valtava. Aika ajoissa lähdin tosin kotiin. Vaan että oli mainio päivä.