Pläh. Turhaan kai yritän selittää käyttäytymistäni jotenkin järjellisesti, ei se vaan toimi. Tänään olin nukkunut vielä vähemmän kuin eilen, mutta päivä vaan meni paljon helpommin ja ilman mitään ihmeellistä ahdistumista. Aamuseitsemältä metrovarikolle. Päivä koostui pelkästään luennoista sun muusta höpinästä, ei ajoa enää. Ja sitten päivän päätteeksi teoriakoe. Se oli pitkä. 16 sivua vastailtava, ei siihen meinannut kahden tunnin koeaika riittää millään. Sain sentään kaikkeen jotain, päinvastoin kuin moni muu. Vähän toista kuin autokoulun teoriakoe.
Metropäivän päätyttyä vietin muusikkopäivää, ensin oppilas Kulosaaressa ja sitten kvartettia konsalla. Käsittämättömästi minulla ei edes ollut mitään ongelmia väsymyksen suhteen, ihan pirteältä ja läsnäolevalta tuntui. Debussytä oli innostava soittaa uuden opettajan kanssa. Saatanpa sittenkin ehkä pitää biisistä.
Äiti kävi poimimassa minut konsalta, ja sitten Perkkaalle. Sain tarpeellisia ja hyödyllisiä synttärilahjoja, kuten sähkövatkaimen ja juustohöylän. Jonkinlaisen lahjana pidin myös sitä, että äiti suostui taas värjäilemään hiuksiani. Nyt niistä tuli oikeasti aika mustat. Ei se ero tietysti niin valtavalta näytä, kun muutenkin olen niin tumma, mutta hyvä silti. Hahmollani vaan kuuluu olla mustat hiukset. Muutenkin ilta-yömyöhä meni Salaisuuksien proppisäätämiseen. Hahmoni puuhista ja kontakteista minulla on kovin hatarat tiedot, mutta ainakin ulkoasu on harkittu, se sitten vissiin on tärkeintä... Pakkaaminen jäi vähän kesken. Kai sitä jotenkin huomenna saa rojunsa kasaan ja itsensä Turkuun. Taas.
No comments:
Post a Comment