Hyvä syntymäpäivä

Ei minulla varsinaisesti ole mitään synttäreitä vastaan, mutta harvemmin olen omaani mitenkään isosti juhlinut. Paras synttäripäiväni tähän mennessä oli pari vuotta sitten, kun pelattiin Pelageya: Clarissie. Tänään oli sitten ehkä toisiksi paras. Muun muassa siksi, ettei perinteistä synttärimeininkiä pahemmin ollut, mitä nyt muutama kakku-tekstiviesti ja yksi ihan oikea kakku...

Olenpa epäsynttärillinen siinäkin mielessä, että kyllä paljon mieluummin löydän itseni synttäriaamuna kivan ihmisen sylistä kuin onnittelulaulua hoilaavien sukulaisten seasta. Oli myös ihanaa, kun aamupäivällä ei ollut kiireen häivää mihinkään. Ei ollut mitään suunniteltua ohjelmaa päivälle, joten ei haitannut, vaikka liikkeellelähtö venyi. Saimme silti Daren kanssa aamupalan syötyä ennen kuin hevikaraoken jatkoja Mirillä viettäneet ilmoittelivat heräilleensä.

Ei sitä kuitenkaan kokonaista tyhjää vapaapäivää sopinut heittää hukkaan lojuilemalla, saati sitten uhrata jollekin hyödylliselle puuhailulle. Jalkani olivat edelleen ihan hajalla toissapäivän hyppelyn jäljiltä, joten liikunta ei oikein houkutellut. Geokätköily sen sijaan olisi kivaa, samoin luolat. Näiden yhdistämiseen päädyttiin, ja taisi olla voittajien valinta, koska löysimme paljon muutakin mukavaa kuin kätköt. Siispä minä, Dare, Miri ja Riikka ajelimme lentokentän suunnalle. Etsittävien listassa oli viisi kätköä, mutta jämähdimme ensimmäiselle, "Lentokentän lohkareille". Paikka oli aivan mainio, siellä oli niin kivaa kiivettävää kiveä kuin monennäköistä luolantapaista koloa, joihin mönkiä. Itse kenkäpuutteisena ja raihnaisena jätin kiipeilyn paremmin osaaville ja keskityin enemmän luoliin. Kätkökin löytyi.

Päivän toiselle kätkölle päästäksemme kuljimme pitkän matkaa ikävähkössä maastossa lentokentän aidanviertä. Nopsasti löytyi myös "Ilmaherruus"-kätkö, mutta kätköpaikkana toimineet bunkkerinrauniot eivät olleet puoliksikaan niin kiintoisia, kuin se, että kätkökuvauksen mukaan paikalta löytyisi myös luola. "Luola" oli vähän harhaanjohtava sanavalinta, koska ei se ollutkaan mikään luonnonluola, vaan jonkinmoinen tunneli, jossa oli putkiloita ja lamppuja sun muuta. Jännää. Ja taas pääsin kastelemaan kenkäni, kun Mirin kanssa kahlailimme tarkastelemaan sen sisältöä. Paluumatkalla tietysti vielä astuin suonsilmäkkeeseen, etteivät vain kengät ehtisi liikaa kuivua. Yritin myös etsiä yksikseni kolmatta kätköä näköalakalliolta, mutta ei tärpännyt.

Kaikilta alkoi olla energia aika lopussa kun viimein palailimme Mirille ja saimme aikaan ruokaa. Jälkiruoan puuttuessa Miri käväisi huoltsikalla ostamassa Daim-kakun. Se siis oli sitten synttärikakku. Kynttilänkin sain, se tosin oli niin iso, ettei sitä viitsinyt iskeä kakkuun. Ja sen sammuksiin puhaltaminen oli niin hillitön operaatio ja muutenkin olo sen verran väsyhysteerinen, että jestas, meinasin oikeasti tikahtua nauruuni, kyyneleet vaan valuivat. Enpä muista, milloin olisin viimeksi noin älyttömästi nauranut. Huhhuh.

Kerrankin osoitin järkevyyttä ja reippautta, ja sain tavarani kasattua ja itseni raahattua viimeiseen junaan pois Turusta, yöksi kotiin Espooseen. Olipas mainio pääsiäisloma, ja vinkeä synttäripäivä. Ihan liian äkkiä vain meni.