Univelat saavuttivat semmoisen pisteen, etten enää kyennyt nousemaan siihen aikaan, kun olin ajatellut. Oli vaan pakko torkkua vielä puolisen tuntia. Selvisin konsalle siten, että ehdin harjoitella jokusenkymmentä minuuttia ennen sellotuntia. Ei se oikein riittänyt, mutta oli varmaan silti ihan hyödyllistä rähmiä Boccherinia modernilla sellolla barokkisellomaikkani kanssa. Soitettuani laitoin sellon kaappiin, mikä oli moka, mutta tajusin sen vasta paljon myöhemmin.
Klo 14.03 alkoi ensimmäinen työvuoroni metrokuskina. Olin tosin paikalla Itäkeskuksen taukotilassa puolisen tuntia ennen sitä. Eikä tämä ihan oikea työvuoro ollut, vaan sellainen, jonka ajoin vanhemman kuljettajan kanssa. Olipa silti ihan oikeaa työtä juuri sellaisena kuin se on, matkustajat kyydissä ja kaikkea. Oli kyllä rentoa ja leppoisaa. Ihan ihmeellistä ajaa oikeaa vuorojunaa, jonka edessä on pelkkää vihreää valoa koko ajan, ja jonka ei tarvitse koko ajan kysellä valvomosta sitä sun tätä. Radiotakin sai kuunnella, mutta se pätki aika pahasti. Pitäisi poltella metronajomusiikkia CD:lle, sitten olisi mahtavaa. Työpäivän ainoa varjopuoli oli, että väsytti kauheasti, eikä auttanut vaikka kuinka joi kahvia ja energiajuomaa.
Myöhään illalla kotiin ja säätämään. Melkoinen pakkauspähkäily, kun tarvitsi läjätä niin konsertti-, larppi- kuin kiipeilykamatkin. Kun viimein alkoi näyttää valmiilta, ajattelin asetella kaiken mukaantulevan yhteen paikkaan--ja yhtäkkiä kauhukseni tajusin, ettei sello olekaan täällä. Eipä tietenkään, kun jätin sen konsalle. Konsa aukeaa huomenna klo 10. YS-bussi Turkuun lähtee klo 8. Ei toimi. Siispä soitin äänenvalvojalle (joka onneksi oli vasta juuri hammaspesulla, ei vielä nukkumassa) ja ilmoitin, etten ole siinä bussissa. Voihan sählinki. Mitähän ihmettä huomisesta oikein tulee.
No comments:
Post a Comment