Pääsiäisturkuilua

Inhottavaa oli herätä lomallakin epämääräiseen kiireen tunteeseen. Piti viimeistellä pakkailu ja tiskata, sitten roudata läjä tavaraa Laaksolahteen. Siellä en ehtinyt kauaa lojua, kun oli jo aika hypätä Turun junaan.

Turussa kiivettiin, kuten tavallista. Tylsän sään takia sisällä, ja olipa taas niin ruosteessa ja hakusessa sekin vähä, mitä joskus ehdin oppia. Pah. Sitä valitellessani sain tietenkin kuittailua ja ilkeilyä osakseni typerän kilpailuluontoisen asenteeni takia. Se on kyllä ollut pinnassa viime päivinä, lähtien töppäilyistäni ajoharjoitteluissa. Näinpä untakin tuossa, jossa masennuin niin paljon huonosta ajelustani, että uhkasin hypätä vauhdissa ulos liikkuvasta junasta. Äh. Vaikka kivaahan se kiipiminen toki oli, en muuta väitä.

Kiipeilyn jälkeen syötiin ihmeen hyvää parsa-kapris-vuokaa, ja sitten vielä käytiin kiipeämässä yhteen melkoisen jännään geokätköön. Tyylillemme uskollisina minä ja Miri tietenkin menimme ylös ja totesimme, että hmm, mitenkähän täältä sitten tullaan alas... Susanna ja Tainakin seurasivat "hyvää" esimerkkiä. Dare sentään ajatteli sen verran, että odotti alhaalla ja tuli sitten perässä köyden kanssa. Olisi sieltä ilmankin alas päässyt, se vain olisi ollut paljon pelottavampaa.

Muiden hajaannuttua tapoimme Mirin kanssa aikaa muun muassa katsellen mainiota kiipeilydokumenttia ja Idolsin finaalia, selaillen karaoken biisilistaa, leipoen sekä suorittaen kaivauksia siinä muinaisjäänteiden kerrostumassa, joka on keittiön kaappi.