Koska tiesin, että yö on lyhyt, en tietenkään meinannut saada millään nukuttua. Kellon tikitys oli niin raivostuttavan häiritsevää, että sulloin sen keittiön kaappiin ja laitoin musiikkia soimaan, muttei sekään oikein auttanut. Näin taas unta, jossa ajoin huonosti, ja sitten larppasin Salaisuuksia--olikin eka uneni siihen kampanjaan liittyen.
Herätys oli 3.30. Aika jäätävää, kuten muuan kuskikurssikaverilla on tapana sanoa. Noh, oikeasti tosin nousin neljän maissa, ja möngersin hädintuskin tajuissani ekaan paikallisjunaan, joka vei minut Rautatientorin avaus(metro)junan ohjastajaksi. Oli se kyllä ihan jänskää ajella päivän ensimmäistä metroa ja tarkastella, onko radalla mitään outoa. Eipäs siellä mitään ollut. Aamuruuhka-aikakaan ei tuntunut mitenkään erityisen sumaiselta tai kiireiseltä. Ehkä ihmiset olivat kaikki päättäneet jäädä kotiin tänään. Kateeksi kyllä kävi. Hereillä pysyttely tuntui tietty eilistäkin vaikeammalta.
Ajon loputtua olisi niin kovasti tehnyt mieli mennä vaan kotiin ja nuq, mutta ehei, menin konsalle pitämään yhden soittotunnin. Se meni ihan yllättävän kivasti. Sen jälkeen päätin ihan hetken mielijohteesta lähteä penkomaan kätköä Mustikkamaalta, jotta olisin saanut Hippo-matkaötökän lähelle muita eläimiä eli Korkeasaarta. Taisinpa rämpiä ainakin tunnin verran liukkailla kallioilla ja pusikossa, mutta mitään kätköntapaistakaan en löytänyt. Pläh. Tulipas sentään ulkoilua ja liikuntaa.
Ehdin juuri ja juuri kätköilemästä ajoissa YS:n kevätkokoukseen, jossa tapahtui niin jänniä kuin ensi kauden kapellimestarin vaali. Oma suosikkini oli jo etukäteen selvä, vailla epäilystäkään. Onneksi ja iloksi suuri osa muusta orkesterista oli samoilla linjoilla, ja vaali ja valinta menivät nopsasti. Siltikään en kyllä pääse niin läheskään tarpeeksi ajoissa nukkumaan. Melkoista väsymysennätys- ja univelankeruutalkoota tämä viikko.
No comments:
Post a Comment