Päivä alkoi vähän nihkeästi. Kiireesti konsalle harjoittelemaan ja vanhan musiikin harjoituksiin eli pikkolosello-sello-kaksoiskonserttoa veivaamaan. Sieltä hirveällä kiireellä proppiostoksille. Reilu kaksi tuntia aikaa luoda Salaisuuksia-hahmoni tyyli. Ensimmäiseltä UFFilta löysin vain mahdollisesti vaatteet ÅBN-hahmolle, seuraavalta sitten enemmän sellaista kuin olin alunperin etsinyt, ja niin hirveällä kiireellä ravasin ja sovittelin, että kävi kyllä liikunnasta. Äkkiä kaupasta jotain evästä messiin ja metrossa naamaan, sitten vielä Itäkeskuksessa samaa pikavauhtia jatkaen hiusväri- ja meikkiostoksille. Kaikkea tarvitsemaani en saanut ostettua, mutta edes osan. Kamalaa oli, en yhtään tykkää kiirepaniikkiproppishoppailusta.
Metrovarikolla päivä kääntyi yllättäen paljon parempaan suuntaan. Vaikka aikataulussamme luki muuta, tänään valittiinkin palvelunumerot, eli siis käytännössä työvuorot ja ajo-ohjelmat. Ihme kyllä, en sitten päätynytkään sijaiskuljettajaksi, vaan sain "ihan oikean" oman numeron, eli teen säännöllisesti samanlaisia työpäiviä. Ja kaiken päälle vielä sain semmoiset hassut vuorot, että teen koko ajan iltaa, joten töihin pääseminen ihmeellisiin aamuaikoihin ei tulekaan olemaan ongelma. Nytpä sitten tiedän minuutin tarkkuudella milloin olen töissä toukokuun alusta aina syyskuun loppuun saakka. Mainion metropäivän kruunasi se, että ajoharjoittelussa olikin yllättäen opettajana hassu "vieraileva tähti".
Kotiin päästyäni olin ihan yliväsynyt ja kaamean nälkäinen, mutta ennen kuin ehdin harkita syömistä tai nukkumista, huomasin hirveitä. Ensinnäkin, huomiset YS-treenit ovat jo viideltä normaalin 18.30:n asemesta, joten menevät reippaasti päällekkäin metrokurssin kanssa. Yksinään tämä ei olisi suuremmin häirinnyt, mutta kun vittusaatana, havaitsin myös, että jostain mystisestä syystä olen jättänyt YS:n Helsingin konsertin merkkaamatta kalenteriini, ja se on ensi viikon torstaina, jolloin on myös vanhan musan konsertti, jossa piti esittää se pikkolosellosysteemi. Olen siis tuplabuukannut ko. iltaan kaksi konserttia, joista kumpaakaan en periaatteessa voisi jättää soittamatta. Tämän tajuaminen sai aikaan semmoisen itseinhon, että olisi tehnyt mieli repiä hiuksia ja hakata päätä seinään. Mutta eipä tässä kai auta kuin ilmoittaa muille vanhan musan juttua työstäneeile ihmisille, että soitto peruuntuu, koska en osaa lukea aikatauluja.
No comments:
Post a Comment