Heräiltyäni oli pakko tarkistaa sähköposti ja selata irkin backlogi ja varmistaa, olinko oikeasti sanonut mitä olin sanonut. Olin kyllä, se ei ollut mitään outoa kieroutunutta unta. Tämä johti sellaiseen hämärään oloon, etten enää todellakaan tajua, kuka tai millainen olen. En ainakaan sellainen, kuin olen aina luullut olevani. Sitä en tiedä, olenko aina luullut väärin ja ollut tällainen, vai mistä se on tullut. On nimittäin niin, että tänään tunsin kuin tunsinkin olevani paljon vähemmän solmussa. Sen vuoksi tunnen olevani pahis--minä, "kiltti tyttö".
Jotenkin tämän johdosta olin koko päivän täydellisen keskittymiskyvytön ja tavallistakin hyperimpi. Menin koululle ja sain luokan ja yritin harjoitella, ei tullut mitään. Vaihdoin kappaletta, sitten jopa soitinta hakemalla barokkisellon, mutta eipä auttanut. Syömisen ja kvartettiharjoittelun jälkeen totesinkin, että ihan sama, ja lähdin kiertämään kauppoja.
Ostin paitsi The Virallisen Foliohatun viimoista HaU-peliä varten, myös muutaman kirjan, jotka hyllystäni olisi pitänyt löytyä jo iät ajat. Tärkeimpänä niistä Raymond Chandlerin "Farewell, My Lovely", muutenkin mahtava klassikkodekkari, josta nimeni on peräisin. Kirjassa kaimani on sellainen ristiriitainen hahmo, tavallaan paha ja toisaalta tavallaan uhri, jonka tarina on kokonaisuudessaan aika onneton ja loppuu huonosti. En koskaan aiemmin ole kyennyt mitenkään kokemaan, että omassa elämässäni voisi tulla olemaan mitään yhteneviä piirteitä tuon hahmon tarinaan, mutta tänään jotenkin pelottavasti tuntui, että no, katsotaanpas vain. Jos voin olla tällainen, niin ehkä siitä ei ole niin pitkä matka enää.
Palasin konsalle, ja sieltä kvartetin kanssa Pasilaan soittamaan Helian jossakin opettajuus-tutkimus-koulutus-mitälie-tilaisuudessa. Käytännössä siis ihmiset söivät salaattia ja joivat viiniä, ja me soittelimme kaikenlaista taustasälää Mozartista Beatlesiin. Aikas lailla samanlainen keikka kuin eilinen Stocka, mutta porukkana random-YS-kvartsun sijaan Suave.
Ja sitten takaisin kotiin ihmettelemään kieliteknologian läksyjä, ja elämää yleensä.
No comments:
Post a Comment