Nukuin vain vähäsen liian myöhään, eli unet jäivät niin lyhyiksi taas, että aamulla oli kamala olo. Kiva sikäli, että sitten ei häirinnyt, ettei ollut mitään syötävääkään. Menin konsalle ja istuin kahvikupin kanssa harjoituskoppiin. Ehdin soittaa kappaleen läpi ennen säestystreenejä. Siinä sivussa sain idean mahdollista seuraavaa kaupunkipelikampanjahahmoa varten. Hih, olinkin jo ehtinyt reilun päivän ahdistua siitä, ettei minulla ollut mitään visiota.
Säestysharjoitukset olivat kummat. Kuuntelin, kun Tuija soitti Elgarin konserttoa, jota olen päätynyt pitämään kovin klisheisen ylipateettisena, mutta yllättäen se jotenkin onnistui herättämään kauheasti tunteita. Tosi outoa. Oma soittokin herätti tunteita--havaitsin nimittäin, että Janacekin "Satu", kaikin puolin kiltti ja harmiton kappale, on kuin onkin mahdollista soittaa vihaisesti. Harvinaisen kärttyisä esitys tuli, enkä edes tiedä, minkä takia.
Päivän yleistunnelma oli muutenkin härö ja heittelehtivä. Säestyksen jälkeen tuntui, että olisi kiva soittaa lisää, vaan kotimatkalla kadotin soittoinnon johonkin, koska ei sitä sitten siellä enää ollutkaan. Ainoa juttu, mitä huvitti soittaa, oli Dvorakin konserton eka osa, minkä soittamisessa ei ollut mitään järkeä, ja se kuulosti kamalalta, vaikka kivaa olikin. Päädyin viettämään koko iltapäivän mukamas-puuhaten jotain debriefien hiomista tai uuden hahmoidean luonnostelua tai jotain, eli käytännössä en tehnyt oikein mitään. On aina yhtä ärsyttävää olla samaan aikaan levoton ja kuitenkin täysin aikaansaamaton.
Sentään jotain järkevää oli pakko tehdä, kun oli YSsää. Anna Gr. ei ollut paikalla, joten jouduin tekemään soolosellistin virkaa. Jipii. Väsytti niin paljon etten meinannut jaksaa pitää jousta kädessä. Erityisen noloa tämä oli, koska sain vähän niinkun kehuja kapellimestarilta, kun tämä otti ja käytti mua esimerkkinä semmoisesta primitiivisen hevisellistisestä soitosta - "play it 'Velma-esque'". Tänään vain siitä mun tyylisestä mättösoitosta joutuivatkin huolehtimaan muut. Meinasin kirota ääneen, kun minulle vasta harjoitusten loppupuolella selvisi, että ne kestävätkin tasan kymmeneen eivätkä puoleen, kuten yleensä. Glääh.
Päivän suurin aikaansaannos taisi loppujen lopuksi olla, että sain illalla lähetettyä Jaanan debriefit eteenpäin, että muutkin pääsevät niitä ihmettelemään. Ja uskalsin sanoa jotain.
No comments:
Post a Comment