Koko tiistaipäivä meni epämääräisen ahdistuneen jännityksen vallassa, enkä oikeastaan vieläkään ole varma, mistä se johtui. Eipä se pahemmin häirinnyt kvartettitreenejä, sellotuntia tai oppilasta, mutta tenttiinlukuun keskittyminen oli kovin vaikeaa. Itse asiassa sellotunnilla pääsin ahdistuksesta hetkeksi eroon ihan kokonaan--ja se oli kyllä outo hetki, ja vaikea kuvailla. Kun olen tässä pitemmän aikaa teineillyt ja yrittänyt päättää, kuka oikein olen ja mitä haluan, tuli kesken oktaavien soittelun sellainen tunne, että tässähän minä olen, tällainen, juuri nyt. Ehkä siis nimenomaan niin, että kun olin niin keskittynyt vain niihin typeriin oktaaveihin, puhtauteen, oikeaan tekniikkaan, ei ollut mitään muuta. Olin vain siinä ja silloin ja soitin. Aika zen-hetki ilmeisesti, tai muuten lähellä jotain uskonnollista kokemusta--ainakin kuvittelisin näin.
Yksi mahdollinen selitys päivän yleiselle jännitykselle oli illan ohjelma. Piti nimittäin ensinnäkin löytää Kumpulan kampukselle ja suunnistaa siellä oikeaan paikkaan seinäkiipeilyn alkeiskurssia varten. Vaikka sen yhden kerran kun Turussa seinällä kävin ei alun jälkeen pelottanut juuri yhtään, nyt kyllä jännitti enemmän kuin vähän. Teoriaosuus ei paljoa helpottanut, kun jouduin toteamaan, että esimerkiksi opeteltava varmistuslaite oli erilainen kuin se mitä olin kokeillut. Viimeistään kun käytännön osuudessa alettiin harjoitella solmuja ja se ei ensin tuntunut sujuvan, aloin ihmetellä, että mitähän tästä oikein tulee. Vaan tulipa sittenkin. Vaikka tietysti tavalliseen tapaani ärsytti, kun en heti osannut kaikkea ja täydellisesti, itse kiipeäminen ei ollut yhtään vaikean tuntuista. Jotain hölmöä pätemisentarvetta kovasti tyydytti se, että parini kanssa taisimme olla pienen ryhmän ainoat, jotka kävivät katossa asti. Toivon mukaan kurssiseuraksi saamani Ninni ja Mari viihtyivät edes melkein yhtä hyvin kuin minä, että saisi sitten myöhemminkin niistä kiipeilyseuraa, muuten tämä jäänee hyvin harvakseltaan tapahtuvaksi harrasteluksi.
Kiipeily loppui kymmenen maissa, ja sitten oli vielä edessä se toinen suuri jännityksen aihe, tenttiin luku, ja tentti sitten tänään eli keskiviikkona aamulla. Se ahdisti etukäteen hirveästi, mutta sainpa luettua, ja sitten itse tentissä tunnelma oli yleinen blaah. Enpä tiedä, vastasinko ollenkaan niihin kysymyksiin, mitä paperissa oli, ja aika vähän kirjoitin ylipäänsä, mutta en oikeastaan piittaa yhtään. Kyllä se varmaan läpi meni. Häiritsevää, että voin oikeasti ajatella näin, se ei ole yhtään minun tapaistani semmoinen.
No comments:
Post a Comment