Tentin jälkeen

On se kummaa. On olemassa ihmisiä, joiden kanssa vaan en osaa kommunikoida, joiden kanssa puhuminen on jotenkin ihan ylettömän vaikeaa. Pianisti, jonka kanssa soitan, on yksi niistä, ja pahimmalla mahdollisella tavalla. Kävi nimittäin jo toista kertaa niin, että minä sanoin jotain, minkä tämä ilmeisesti ymmärsi väärin, ja sitten vastasi jotenkin niin yllättävästi ja minusta ilkeän tuntuisesti, että se oli täydellisen hajottavaa. Tentin jälkeen ollut säestysharjoitus oli muutenkin kurja. Onneksi sen jälkeen harjoiteltiin kvartetilla kevyttä taustamusahumppaa.

Kvartetin jälkeen olisin mieluiten mennyt kotiin lojumaan, mutta kun oli keskiviikko ja YS, ei semmoinen käynyt päinsä. Pari tuntia tyhjää oli kuitenkin. Kun tenttikirja tuli palautettua eikä uutta luettavaa ollut ja läppärikin oli kotona, tein yllärisiirron ja kävelin kirjakauppaan ajatuksella "nyt ostan jotain". En tosiaan ole piiitkään aikaan oikein lukenut mitään, en sitten sen kun jumitin viimeiseen Patrick O'Brianin meriseikkailukirjaan, jota en olisi tavallaan halunnut lukea loppuun, kun niitä ei enää koskaan enempää tule. Kirjakaupasta random-poimin semmoisen kirjan kuin Ken MacLeodin Learning the World, ihan minulle tuntematon kirjailija, mutta onpa pitkästä aikaa scifiä. Sitä sitten lueskelin kahvilassa aikani, kunnes oli pakko mennä sinne YS:sään. Siellä väsytti kauheasti. Yritys olikin kovasti mennä aikaisin nukkumaan, mutta yhteen se kumminkin venyi. Onneksi aamulla sai nukkua.