Selloa vain?

Olipa taas sellismipäivä. En oikeastaan muista, milloin viimeksi tuli harjoiteltua näin paljon, vaikka taas puolet ajasta soitin vääriä juttuja. Säestysharjoituskin oli siinä välissä. Se meni videolle videokameralla, mutta sen jälkeen harjoitellessani tajusin, että hei, minähän pystyn videoimaan soittoani läppärilläkin! Hahaa, kunhan saan jotain siedettävää tallennettua, voin kiduttaa sillä muita. Ja tietystikin paljon harjoittelua vaati myös paljon harjoituskoppijonottelua, mutta se ei nykyään ole niin kurjaa kun tosiaan on läppäri ja langaton verkko. Niiden ainoa haittapuoli on, että ihmiset tapaa vähän katsella pitkään ja ihmetellä. Tämäpäs on siis helppo tapa saada nörttimainetta ilman, että edes osaa käyttää tietokonetta yhtään keskivertoa paremmin. Päivän päätteeksi oli vielä tietenkin YS-harjoitus, kuten joka keskiviikko. Soitin väärin enkä tykännyt yhtään.

Illalla irkissä idlaaminen sai aikaan epämääräistä ahdistusta, vaihteeksi ihan erilaisesta syytä kuin viime aikoina yleensä. Nimittäin sellaista, että äh, edelleenkin haluaisin opiskella kauheasti kaikkea ja tietää paljon ties mistä, mutta huonostipa olen sen suhteen edennyt. Yliopistolla en ole koko syksynä tehnyt mitään paitsi tehtävänkorjaustyötä ja sen yhden palikka-unix-kurssin. Sen siitä saa, kun päättää keskittyä soittamiseen. Ei voi ehtiä kaikkea. Välillä vaan tunnen itseni ihan tyhmäksi, enkä tykkää siitäkään yhtään.

Jossitellakseni taas: jos vain olisin ihan hirmuisen hyvä soittaja, niin ei tarvisi miettiä mitään muuta, voisin vaan olla jetset-sellisti-solisti-tähti. Paitsi että ne harjoittelee 8 tuntia päivässä. Ei onnistuisi minulta se. Tosin minulla on hieno visio yhdestä soittoprojektista, joka tavallaan jopa pitäisi toteuttaa, koska sillä saisin pari tarvitsemaani opintopistettä. Se olisi semmoinen lastenkonsertintapainen Ötökkä-teemainen juttu. Ötökkä olisi laajasti määritelty sisältämään myös hämähäkkieläimet. Konsertin ohjelmassa olisi ainakin Mehiläinen, Kimalaisen lento, joku Papillon (perhosia siis) ja sitten kaikki Tarantellat, mitä löydän. Viimeksimainitut ovat ikioma pakkomielteeni ja keräilykohteeni, kun ne vaan ovat parhaita biisejä, kun niitä voi soittaa tosi nopeasti ja ne ovat muutenkin kivoja. Jee.