Vaihtelevaa

Jospa mä en kärsikään post-larp-jutusta, vaan pre-larp-jostain. Aamulla kun menin taas Suaven harjoituksiin ilman nuotteja. ToTo-peli on lauantaina, ja minusta alkaa jo nyt kauheasti tuntua muistiongelmaiselta mummohahmoltani. Koko ajan unohtelemassa jotain. Nuotit sentään sain saman tien treeneihin kun itse säveltäjä laittoi sähköpostitse, ja hyvä olikin, koska en vielä ole vanhoja nuottejani kotoakaan löytänyt.

Muistin myös vasta aamulla, että niin, tänään piti olla säestysharjoitus/luokkatunti, jossa mun piti ikäänkuin esiintyä, ja en ole soittanut kyseistä kappaletta moneen päivään. Ja jousikin edelleen rikki. Menin selostamaan tilannettani Tapanille, joka ensin meinasi, että eikä mitä, soittamaan vaan. Kävi ilmi, että sillä oli joku megasuunnitelma, että kaikki soittavat videolle ja vielä kahteen kertaan. Eikä. En pysty, en voi, en halua. Oli kyllä itku lähellä siinä, onneksi opekin tämän tajusi ja antoi luvan häippäistä kotisuuntaan.

Kotiinpäin kiersin soitinliikkeen kautta, ja jousi lähti viimein korjaukseen. Kotona korjailin kielitieteententtejä, ja kun vähän sain syötyäkin, mieliala vähäsen korjaantui myös. Illan YS-treeneissä kun sitten jousestani mainitsin, kuulin, että moinen "jengat hajalla" -tilanne on aivan tavallinen ja varmaan kaikille muille oli joskus käynytkin noin, ihme että olin tähän asti säästynyt semmoiselta.

YS:n jälkeen onnistuin viimein ryöstämään ihmisiltä aikaa irc-HaU-säätöä varten. Olin kovasti ajatellut että nyt tämä tästä pois, säätö pakettiin ja seuraavaa peliä odottamaan. Toisin kumminkin kävi, edelleen jäi asioita auki. Periaatteessa minusta tuommoinen setviminen on kivaa, mutta jotenkin nämä avoimet asiat kalvavat, puhumattakaan siitä, että tuntuu pöllöltä vaahdota näin älyttömästi hahmonsa jutuista. Olen minä vaan yksi addikti ja fanaatikko.