Taaskaan en saanut nukkua uniani rauhassa. Metron liikennemestari oli juuri unessani heittelemässä frisbeetä Ruoholahdessa konservatorion edustajalla, kun heräsin siihen, että vuokranantaja soitteli ja kyseli, kävikö se remonttireiska eilen. Jipii. Ja vielä ihmetteli, kun minä olin puoleltapäivin nukkumassa, "eikös nyt olisi jo aika herätä". Ei kyllä ollut, kun olin vasta 6.00 mennyt nukkumaan.
Oikeasti heräilin sitten joitakin tunteja myöhemmin, kävin Ruoholahdessa hakemassa sellon ja menin YS-treeneihin. Ne olivat vähän tyngät, kun jouset soittivat vain taukoon asti, sitten alkoivat pelkkien puhaltimien treenit. Ihanan ystävällisesti orkesterin ikioma soitinkorjaaja-David otti hajoilevan jouseni mukaansa, jos vaikka sen saisi viimein asettumaan. Orkesterin jälkeen piti taas keksiä, mistä saisi myöhäistä lounasta, tai illalliseksi sitä kai kellonajan perusteella pitäisi kutsua. Huolestuttavasti näytti, että vaihtoehtoina olisi lähinnä erilaisia pikaruokapaikkoja, vaan onneksi huomasin, että Cafe Espa oli auki. Sieltä sai hyvää salaattia ja oli muutenkin mukava paikka istuskella ja odotella yön ajon alkua.
Ajoharjoittelu meni hurjan nopeasti, ja tällä kertaa hereilläpysyminen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Ennemminkin oli vähän hyper-meiniki, kun ajo-opekin oli aika vinkeän aktiivinen tapaus. Ei sille mitään mahda, minusta hyperaktiiviset ihmiset vaan ovat loistavia. Pitää olla vauhti päällä, ettei tule tylsää.
Loppuun vielä taasen kuvallista todistusaineistoa ajoharjoitteluista: joku junabongari on näpännyt kuvan koulujunailustamme ja laittanut näkyviin. Tämä ei tosin ole yöajoviikolta.
No comments:
Post a Comment