Ajattelin tehdä aamupäivällä ruokaa. Laitoinkin sitten ruoanlaittoon koko aamupäiväni. Sovellettu makaroonilaatikko valmistui juurikin niin ajoissa, että ehdin syödä vähän, änkeä loput pakkaseen ja juosta bussiin. Siinä ohessa ehdin soittaa ehkä vartin. Vähän enemmän oli kyllä tarkoitus, mutta ei vaan pari tuntia riittänyt. Hirmuisen aikaavievää touhua tuommoinen kokkailu.
Metrokurssi palasi yöajosta takaisin tavalliseen arkeen. Tänään harjoiteltiin kuuluttelua. Sehän oli varsin leppoisaa. Helppoa se (ainakin minusta) on keksiä sopivia kuulutuksia rauhallisessa luokkahuoneessa. Oletettavasti vähän eri juttu sitten, kun juna on oikeasti sammunut keskelle pimeää tunnelia ja takana on 700 ihmettelevää matkustajaa... Ajoharjoittelussa arkeen paluu tarkoitti, että ajeltiinkin taas vain lyhyitä yhden vaunuparin junia, ei tuntunut semmoinen mitenkään rullaavan eikä jarruttavan, ja sitten vielä oli niitä vuorojuniakin ja ihmisiä asemilla ja muuta. Mutta kyllä se ajaminen alkaa jonkinmoisella rutiinilla hiljalleen sujua.
No comments:
Post a Comment