Päivät ovat menneet. Ei oikein ole kauhean selvää kuvaa tällä hetkellä, mikä niistä oli mikäkin, mitä milloinkin tapahtui ja niin edelleen. Älyttömän väsynyt olo, ja kuitenkin sellainen, että kauheasti on asioita tekemättä. Olisin tarvinut jonkun päivän muuttolomaa, että olisin ehtinyt säätää. Tarvisin ainakin 24h lisää tunteja vuorokauteen, että ehtisin suoda kaikille elämättömyyteni suuntauksille niiden kaipaaman ajan.
Kämpästä puuttuu edelleen toimiva kunnon kattolamppu, on vain eteisessä ja keittiössä lamput ja sitten jalkalamppu. Katosta puuttuu ruuveja ja järkevä ripustussysteemi. Eipäs saatu äidin kanssa tänään ostettua lamppua millään kattoon. Kylppärissä olleen avonaisen pesukoneen poistovesiputken paikkasin tyylikkäästi ilmastointiteipillä. Ja vieläkään en tiedä, mihin tilinumeroon vesimaksuni maksan, saati sitten että olisin kertonut postille tai Kelalle tai mihinkään, että olen muuttanut. Vaan väliäkös hällä, sain sentään netin toimimaan.
Metroon olisi kiva keskittyä ihan vain. Se olisi tavallaan niin kauhean ihanaa, että olisi tuommoinen työ, joka on tavallaan magee, toisaalta kauhean selkeä ja yksinkertainen, ja ennen kaikkea homma, jota ei takuulla tarvitse viedä kotiin. Kun vuoron lopuksi jättää päivän viimeisen junansa johonkin kääntöraiteelle tai varikolle ja kävelee pois, se on sitten siinä. Kurssiin tämä nyt ei ihan vielä päde. Pitää roudailla kurssikansiota kotiin, jos vaikka ehtisi opiskella jotain. Että jos tulee 1 lk. hälytys, niin mitä tehtiin, ja miten tehdään varairroitus uudessa ja vanhassa junassa, ja miten ovi laitetaan sulkuun, ja miten korjaillaan päätypuskinta, ja mitähän kaikkea vielä.
Yliopiston eteen en ole taas oikein tehnyt mitään, paitsi siistinyt yhden artikkelin, joka oli nyt sitten ihan vihoviimeinen siitä hommasta. Ja saanut stressiä ja ahdistusta, kun tuon editointihomman ja kurssiassistenttityön minulle tarjonnut ystävällinen luennoitsijaihminen on niin kovin kiinnostunut Stadian opinnäytteeestäni/joskus tulevasta gradustani, aiheella soittotuntikieli, että sain jo jonkun sen tuttavan sähköpostinkin että sillekin voi sitten kertoa, se kun on tutkinut vähän samansuuntaisia juttuja ja apua apua ääh, en tajua milloin ehdin tehdä koko jutun eteen mitään.
Soitto sitten taasen on ihan oma onkhelmansa sekin, keskiviikon YS-treenit menivät niin koomaväsyneenä, että tuntui aika ennätysmäiseltä ja epätoivoiselta. Kahdeksantuntisen ajoharjoittelu- ja metroteoriarupeaman päälle kolme tuntia orkesteritreeneissä on kovin rankkaa. Oppilaista olen saanut yhden pidettyä säännöllisesti, toisen tunti pitäisi sopia, kolmannen kanssa en ole ollut oikeastaan missään tekemisissä sitten sen jonkun hiihtoloman vai mikäolikaan, pitäisi kai tehdä jotain tämänkin eteen. Ja huomenna pitäisi esittää Virtaperko, enpä hirveästi ole harjoitellut, mutta kyllä sen pitäisi mennä ihan kohtuullisesti kun tutkintoon niinkin paljon treenailin. Pötyähän se on väittää, etteikö metrosta tai yliopistosta olisi haittaa soittopuuhalleni. En minä tälle voi omistautua niinkuin tekevät ne, joilla ei mitään muuta ole.
...kai se olisi joskus myös kiva tavata ihmisiä, kohta toki tapaankin, kun Miri lienee parhaillaan matkalla tänne päin. Jotenkin toisaalta, olen aika inhottavan helposti onnistunut tunkemaan kaiken sosiaalisen, ihmissuhteisesta puhumattakaan, johonkin mielen syrjäiseen unohdettuun nurkkaan, joka on nimikoitu "tarpeettomaksi ja turhaksi", joka vaatisi aikaa, jota ei ole. En minä oikeastaan tarvitse ihmisiä, tai ainakin olen ihan pahuksen hyvä valehtelemaan itselleni, että näin on. Ehkä sitten seuraavassa eläm... eikun, ehkä sitten, kun taas löydän jostain elämän.
No comments:
Post a Comment