Lisää metromenoa

Näin ehdottomasti hienoimman metrouneni tähän mennessä: siinä lähdimme yöajoviikon aikana kävelemään Hakaniemestä Rautatientorille tunnelissa, ja sieltä löytyikin yllättäin vaikka mitä. Oli semmoisia hienoja kiveen hakattuja temppelinraunioita, ja sitten ihan kerrostaloja, kauppoja, baareja, ihmisiä, jotka siis kaikki asuivat metrotunneliverkostossa maan alla. Jossain vaiheessa tuli joku ihme kiiretilanne, että piti äkkiä mennä junasta ulos, vaan viimein havahduin tajuamaan, että kyseessä olikin tosielämän ovikello, jota kovasti soiteltiin. Kello oli noin kaksitoista, ja ovella paikallinen remonttireiska, joka tuli katsomaan kylppärin ongelmia, muttei tehnyt mitään vielä. Harmitti vaan niin kun se uni jäi kesken eikä enää jatkunut, vaikka jatkoinkin nukkumista. Ne rauniot olivat erityisen hienoja. Uneni harvemmin ovat visuaalisesti näin vaikuttavia. Jos vaan osaisin maalata, haluaisin maalata semmoisen hienon näkymän hiekanvärisistä kiviseinistä, joihin on veistetty koristeita ja temppelin suuaukko, ja joiden ohi ajelee metrojuna.

Heräiltyäni viimein kolmen jälkeen lähdin metsästämään kenkiä. Se oli ihmeen vaikeaa. Kiersin kaikki Sellon kenkäkaupat enkä löytänyt mitään, siirryin Helsingin puolelle, ja sitten loppujen lopuksi päädyin kumminkin ostamaan mustat maiharit. Ihan samanlaiset kengät siis kuin ne, jotka olivat hajoamassa ja vaativat ostamaan uudet. Tosi luovaa. Kenkien jälkeen metsästin kopiokonetta, että saisin vuokratodistuksesta kopion ja sitten lähetettyä Kelalle ilmoituksen uusista asumisolosuhteista. Ihmeen hankalaa se oli, kun kirjastossa/postissa ei ollut, ja kello olikin jo ihan yhtäkkiä niin paljon, että opiskelijakirjasto oli kiinni. Piti sitten mennä Ruoholahteen ihan vain siksi, että saisi kopioita. Ruoholahdesta Itäkeskukseen metsästämään ruokaa. Sekin oli vaikeaa, koska näköjään siellä oli kello 21.00 jälkeen auki tasan Chicos ja ei mikään muu. Siellä siis söin päivän pääaterian.

Ajoharjoitteluporukka oli tänään vähän hiljainen, saattoi tietysti johtua väsymyksestäkin. Eipä paljoa juttu luistanut tai läppä lentänyt. Väsytti myös ihmeen paljon, ja jotenkin ajaessa koko ajan tuntui, että varmaan olen nyt unohtanut jotain, vaikka oikeastaan sujui enimmäkseen ihan hyvin.