Univajehumala

Valvominen on varmaan helpoin ja halvin päihde, mitä on olemassa. Nukkumaanmeno venyi ja herätys oli sen verran aikaisin, että unet jäivät liian vähiin. Sen seurauksena oli koko päivän jotenkin omituisen poissaoleva ja epätodellinen olo. En muistanut, mitä unia olin nähnyt, mutta sen verran, että paljon ja sekavia, ja niissä oli ainakin avaruusasema, ja sitten ajettiin joko avaruusalusta tai metroa tai jotain niiden yhdistelmää. Pitkin päivää kumminkin tuli vastaan juttuja (ihan lähtien erään rakennuksen ikkunasta näkyneestä seinästä), jotka herättivät häiritseviä uni-déjà vu-tunteita. Vaikea selittääkään edes. Ja sitten eksyin ajatuksiini miettimään taas jotain HaU:a tai fanficcia tai mitä milloinkin, ja havahduin ja tajusin etten ollut kiinnittänyt niin mitään huomiota ympäröivään maailmaan. Ei ole minulle tyypillistä tämmöinen, joten olihan se tavallaan aika jännää.

Suurimman osan päivästä haahuilin EA-kurssilla, ja yritin pitää itseäni hereillä kahvilla ja energiajuomalla, josta on tulossa paha tapa, pitäisi lopettaa alkuunsa. Toisen päivän iloksi ihastelimme muun muassa palovammojen ja murtumien kuvia, mutta emme päässeetkään muumioimaan ketään, koska sitomista harjoiteltiinkin violeteilla kolmioliinoilla, ei ne oikein ole uskottavia käärinliinoja semmoiset. Iltapäivään kurssi sitten päättyi, ja nyt on minulla virallinen todistus, että mukamas jotkut perusensiaputaidot hallitsen. Onneksi katsomallamme ihqun kasarilla videolla lohduteltiin, että useimmat ihmiset etukäteen pelkäävät panikoivansa jos joutuvat auttamaan onnettomuustilanteessa, mutta tosiasiassa kykenevät toimimaan vallan mainiosti.

Ruskeasuon varikolta kävelin ihanan keväisen kesäisessä auringonpaisteessa jätskiä syöden keskuspuiston halki Pasilaan, missä sitten lojuin vanhassa kämpässä, kunnes uusi asukki saapui paikalle. Esittelin paikkoja kuin paraskin asuntomyyjä, ja ojensin avaimet eteenpäin. Ah. Sitä kämppää ei tule yhtään ikävä. Sitten vielä konsalle harjoittelemaan, pelkkää pikkoloselloa melkein puolitoista tuntia.