Metrossakin voi angstata. Varsin täysivaltaisestikin vielä. Taustalla taisivat olla vähän lyhyet unet ja aikainen aamuherätys, outo ajotilanne, kun meillä olikin kaksi vaunuparia, ja viisi harjoittelijaa kolmen sijaan, ja ennen kaikkea ajo-opettaja, joka opetti jarruttamaan ihan eri tavalla kuin mihin olin jo ehtinyt tottua, ja oli vähän turhan suorasanainen... Hajoilin sitten siihen, ja hävetti, näinpä nopsasti annan kurssikavereille kumman kuvan itsestäni. Tämä on vaan näitä luonnevikojani, että kun saamani kritiikin määrä ylittää jonkun kriittisen tason, pääni lukkiutuu "olen paska, en osaa mitään" -asentoon, minkä jälkeen en kykene enää ottamaan vastaan mitään informaatiota. Taisi olla eka kerta kun ajoharjoittelun loputtua olin pelkästään helpottunut siitä, että loppuipa viimein ja pääsee pois. Yhyy.
Metroharjoittelun jälkeen piti jatkaa muuttelua, mutta muuttojoukot vain viipyivät. Molmi oli nukkunut pommiin (mikä on aika lahjakasta, kun sovittu aloitteluaika oli 16.30) ja Jeo suunnannutkin juuri siihen aikaan leffaan. Sittenkin kun viimein päästiin puuhaamaan, asiat mättivät monella suunnalla. Loppujen lopuksi tavaraa kyllä siirtyi, mutta esimerkiksi huonekalujen kasaamisesta ei sitten ollut toivoa, kun porukat unohtivat tarvittavat ruuvit ja meisselit kaikki Pasilaan, eikä enää viitsitty hakea. Siitä puhumattakaan, että kiitos koiran, joka oli tehnyt tarpeensa keskelle pihatietä, on uutukaisen kämppäni lattialla kauniissa kaaressa koiranpaskaisia kengänjälkiä. Kellon lähestyessä yötä totesin, että olkoon, ja suuntasin muiden kanssa Laaksolahteen yöksi. Jos nyt huomenna saataisiin tämä pahuksen operaatio loppuun. Ainaskin sentään Laaksolahdessa oli lystiä, kun katseltiin höhlää Bondia telkkarista ja naurettiin vähän kaikelle.
No comments:
Post a Comment