Aikaerorasitus ja onnistunut yö

Heräilin joskus kahden maissa, mutta liikkeelle pääsy oli jotenkin niin kaamean vaikeaa, että tuli kiire ehtiä neljäksi konsalle. Siellä pidin pitkästä aikaa sellomuksuryhmää, ja olinkin jo ehtinyt unohtaa, miten kaoottista se usein on. Jotenkin saatiin kuitenkin soitettua asiat, jotka oli tarkoitus soitella. Sen jälkeen olikin hirveästi aikaa tapettavaksi. Oli jotenkin epämääräisen pihalla oleva olo, sellainen epätodellinen, eikä niin millään voinut hahmottaa, mitä kello oikeasti oli. Aikaerorasitus, vaikkei aikavyöhyke periaatteessa muuttunut mihinkään. Siihen vielä yhdistyi joku epämääräinen toivottomuusmasennus, joka ei ollut yhtään mukavaa.

Olisin tietysti voinut harjoitella, muttei paljon kiinnostanut. Sen sijaan lähdin etsimään kuivia kenkiä. Mikään ei masenna niin kuin se, että on koko ajan märät jalat kun kengät eivät pidä vettä. Vaan enpäs löytänyt, kun en oikein osannut päättää, minkänäköisiä etsin. Kun kello alkoi olla niin paljon, että kaikki kaupat menivät kiinni (vaikkei minusta ollenkaan niin myöhäiseltä tuntunut), lähdin metro-sightseeingille: matkasin Mellunmäkeen, katselin asemaa ja sen ympäristöä, ja toistin saman Kontulassa ja Myllypurossa. Syynä ihme haahuilulleni oli ihan se, etten ollut koskaan käynyt noilla asemilla matkustajan ominaisuudessa, jotenka halusin nähdä, että mitä ne paikat ovat, missä aina ajellessa pysähdellään.

Ja sitten varikolle ja ajamaan. Tänään oli vuorossa uutta junaa. Raiteilla ei ollut mitään ylimääräisiä työmiehiä säätämässä, vaan yö oli todella meidän, ja meininki oli mainio. Yön ajoporukkanikin oli tosi letkeä, ja oma ajelu tuntui vähemmän tunaroivalta. Juuri tällaista tämän pitikin olla. Ensimmäinen sivumme Mellunmäestä Ruoholahteen kesti lähemmäs tunnin, kun saimme muun muassa neljä hätäopastetta peräkkäin, jokaisen eri tavalla. Luovimman näyttivät vastaan tulevat kaverit oman junansa ikkunasta punaisella taskulampulla. Ruokataukomme pidimme Hakaniemen valvomossa, josta siis kaikkea ajeluamme ohjaillaan, ja se oli minusta hirmuisen jännä paikka. Vau. Kuvassa tilanne, jota tuskin koskaan tulee näkymään: uusi ja vanha juna pysäköityinä peräkkäin Hakaniemen asemalaituriin ruokatauon ajaksi.