Kesäaika hyökkäsi nurkan takaa yllättäin. Onneksi olin laittanut herätyksen ajoissa, koska vasta herättyäni tajusin, että pahus, kelloa olisi pitänyt siirtää. Jäi siinä kymmenisen minuuttia aikaa kiskoa itsensä ylös sängystä, vaatteet päälle, ulos ja YS-treeneihin.
Soittojen soitua heitin sellon kotiin ja lähdin Pasilaan päin. Kun oli tosi kaunis ja keväinen päivä, ajattelin, että nyt ehdottomasti kannattaa siirtää pyörä pois vanhalta kämpältä. Jätin samalla vanhalle kämpälle ärsyttävän "hei hei ja hyvää jatkoa" -lappusen. Vaan ehdin pyöräillä juuri pihasta pois kun selväksi tuli, että takakumi oli ihan tyhjä. Kävin ostamassa huoltsikalta pyöränpumpunkin, mutten saanut ilmaa pysymään. Tunnustettakoon, että taisipa muuten myös olla eka kerta kun itse edes moista yritin. Vaan yhyy, se siitä pyöräretkeilystä sitten. Taluttelin pyörää aikani, sitten äiti poimi kyytiin ja autolla Perkkaalle. Ja korjasi sitten sen pyöränkin purkamalla venttillin ja kasaamalla uudelleen. En minä vaan olisi osannut. Äidin avulla myöskin asentui viimein asuntooni kattolamppu. Aika viritys se on edelleen, hitusen pelottaa, että se itsekseen tippuu niskaan sieltä jokin kaunis päivä.
Iltasella olin sosiaalinen tarjoamalla teetä Mirjalle (joka on siis myös yksi vuokraemännistäni, hih), kun taasen asumme ihan melkein toistemme naapureina, kuten muinoin Laaksolahdessa. Irkissäkin tuli vaihteeksi roikuttua.
No comments:
Post a Comment