Kuten edellisestä käy ilmi, aloitin päiväni geokätköilemällä. Kävin etsimässä aiemmin jäässä olleen kätkön Pasilan junaraiteiden väliin jäävältä jänskältä kalliopaikalta, ja tipautin sinne toissapäivänä löytämäni matkaötökän. Sitten siirryin konsalle ja pikkoloselloilemaan. Sitä sentään siedän katsella, koska se ei niin suoranaisesti liity tutkintotraumoihin. Pikkolotunnin jälkeen oli kolme tuntia tyhjää, ja kun olin vakaasti päättänyt, että en tod aio harjotella piste, niin sitten oli vaan kauheita ongelmia saada se aika kulumaan. Yritin muun muassa etsiä yhtä Ruoholahdessa olevaa kätköä, mutta vaikka löysin paikan, itse purkkia en niin millään. Pahuksen ärsyttävää tuommoinen palloilu. Jossain vaiheessa alkoi väsyttää, ja ei edes oikein voinut kunnolla lojua missään, kun kumminkin oli pakko pysytellä konsalla kolmeen asti. Silloin tuli oppilas. Oli ihan jees tunti. Sen jälkeen piti olla toinenkin, mutta sepäs peruuntuikin.
Palasin siis Pasilaan ja pakkauspuuhiin. Iltasella saapuivat äiti ja Joe auttelemaan roudauksessa. Ajeltiin Perkkaalle ihmettelemään, että missäs se asunto täällä on ja miltäs se näyttää. Löytyihän se, ja wau! Oi. Keittiö oli paljon isompi kuin muistin, valtava kun vertaa Pasilan vastaavaan, joka sentään on kolmen ihmisen käytössä. Muutenkin 34 neliötä tuntui ruhtinaallisen valtavalta tilamäärältä--etenkin kun se on kaikki ihan vain minun käytössäni. Ja siellä on kylpyamme. Tänään ei kannettu enempää kuin tuo yksi autolastillinen, eli aika vähän. Yöksi kuitenkin vielä Pasilaan.
No comments:
Post a Comment