Torstaina kävin katselemassa Tapanin kanssa videolta yhden pitämäni soittotunnin ja keskustelemassa siitä. Jostain syystä minun on kamalan vaikea suhtautua soitonopettamiseeni mitenkään analyyttisesti, tai toimia sen suhteen suunnitelmallisesti. Pitäisi oppia, kun on opetusnäytekin mikä pitäisi antaa että joskus valmistuisi. Vaan eipä onnistunut ainakaan tuon jälkeen, kun kävin opettamassa, semmoista haahuiluahan se taas oli. Sitten yhdeksän maissa lounas/illallinen, ja jälkkäriksi Fazerin kahvilasta jätskiä. Siellä törmäsin myös yllättäen larppituttuihin, ja ei-yllättäen olisin taas puhunut vaikka pari tuntia putkeen metroista.
Viimeinen ajoharjoitteluyö oli ikävä kyllä vähän vähemmän mukavaa metroilua. Se meni jännityksen ja epävarmuuden tunnelmissa. Tuli myös pohdittua, miten liukuvan katoava on ero leppoisan kuittailun ja oikeasti satuttavan ilkeän vittuilun välillä. Molempia kun oli liikkeellä. Ajoin varmaan huonoiten näistä viidestä yöstä, saapi nähdä, miten se arvosteluissa näkyy. Ja kiroan alimpaan jorpakkoon sen neron, joka ylipäänsä on keksinyt, että metroharjoittelusta pitää antaa viikottainen numeroitu henkilökohtainen arvostelu, koska se aiheuttaa ihan turhaa ylimääräistä ahdistusta tällaiselle numeroista stressaavalle ihmiselle. Tärkeintä kun vain on, että oppisi ajamaan, ei sitä todellakaan sitten kukaan tule kysymään, minkälaisia viikkoarvioita on saanut kuljettajakurssin aikana.
Yrityksenä palailla normaaliin päivärytmiin nukuin metroyön jälkeen liian vähän. Puolihereillä raahauduin konsalle. Siellä oli prima vistaa pikkolosellotunnilla, ja taas yksi ei-suunnitelmallisesti pidetty soittotunti. Lopun iltaa vietin leppoisasti AOK:n kokouksen merkeissä Lauralla. Tosin en ollut parasta mahdollista seuraa, kun meno vaihteli hysteerisestä epätoivoisen väsyneeseen. Lähdinkin aikaisin kotiin nukkumaan. On se ihan kiva vaihteeksi nukkua yöllä.
No comments:
Post a Comment