Ihmisillä on monenlaisia tapoja tyhjätä päätään, kun siltä tuntuu. Jotkut meditoivat, jotkut lähtevät kävelylle, jotkut vetävät viinaa... Vaan mitä tekee pöljä pikku perfektionisti saatuaan henkisesti turpaansa tutkintolautakunnalta? Se ottaa ja menee töihin.
Nukuin pitkään ja otin aamupäivän hitaasti, niin ettei tarvinut turhaan keksiä tekemistä. Työt alkoivat vähän vaille kolme, ja sitä ennen piti käväistä varikolla palauttamassa työpuhelin, koska keikkakuski ei sellaista tarvitse. Aikaa jäi tarpeeksi myös talvivaatteiden sovitteluun. Työvaatteita on nyt melkoinen läjä, mukana myös lippis, talvilippis, pipo--ja solmio! Vähän parasta. En kyllä keksi, mitä niillä kaikilla tekee.
Ajaminen oli juurikin sopivaa pääntyhjäystoimintaa. Ensimmäinen kierros oli vähän jännittävä, kun kahden kuukauden tauon jälkeen mietin, osaanko enää. Etenkin eka jarrutus meni puristaen ajokahvaa tosi hermostuneesti, muttei siinä oikeasti ollut mitään ongelmaa. Samaa sarjaahan tämä on kuin pyörän tai auton ajo, ei se noin vain unohdu. Sen jälkeen olikin oikeasti tosi rentoa ja leppoisaa ajella rataa edes takaisin, kirota tyhmiä ovenväliinjuoksijoita ja tapella peruskorjatun junan reittikuulutuslaitteen kanssa. Kotoisaa suorastaan.
Vitutus ja paha olo iskivät vasta, kun palasin kotiin, sammutin valot ja yritin nukkua. Kauankohan minulla oikein kestää päästä yli tästä tutkintotuskasta?
No comments:
Post a Comment