Lauantai oli oikein sopivasti Stadian yhteinen harjoittelupäivä, joten ei tarvinut vaivata päätään sillä, paljonko harjoittelen ja missä. Menin konsalle ja harjoittelin valmiiksi annetulla aikataululla. 45min soittoa ja sen jälkeen tauko -rytmitys kyllä tuntui taas kauhean kiireiseltä, etenkin kun olisi välillä tehnyt mieli vähän venyttää taukoja, mutta se olisi syönyt soittoajan hyvin vähiin. Kymmenestä puoli neljään konsalla viivyin, ja aktiivista soittoaikaa tuli alle neljä tuntia. Enempää en kuitenkaan uskaltanut enää, olen oikeasti vähän huolissani, että tulen harjoitelleeksi liikaa--vaikka tauolla opettajat ylistivätkin sitä, miten meillä opiskelijoilla on niin ihanaa, kun voimme harjoitella vaikka 8 tuntia jos tekee mieli. Enpä usko, että ikinä olen harjoitellut niin paljoa yhden päivän aikana. Ei kestäisi pää eivätkä varmaan kädetkään.
Konsalta kohti kotia lähdettyäni tajusin, että pitäisi varmaan kehittää joku lämmin ruoka tähän päiväänsä. Kävelin ruokakauppaan, joka oli täynnänsä ihmisiä, ja pyörin siellä ympyrää vailla aavistustakaan, mitä ajattelin ostaa. Lopulta jotakin tarttui mukaan. Siitä syntyi sitten kotosalla loimulohipastaa, joka oli oikein hyvää, mutta tietenkin se piti kaikki syödä kerralla, minkä jälkeen en kyennyt pariin tuntiin tekemään oikein muuta kuin lojumaan. Ei näin, lapset. Laiskotellessani keksin, että niin, minulta jäi kesällä kesken Hellblazer-lukuprojekti, ja tartuin siihen taas. Siinähän se loppuilta--ja hyvä pala yötäkin--meni. Olisi sen ajan järkevämminkin voinut käyttää, mutta ainakaan ei ollut tylsää.
No comments:
Post a Comment