Eipä riittänyt, että tämä oli YS:n syyskauden harjoitusviikonloppu, ja siten sisälsi noin 12 tuntia orkesterisoittoa, mikä oli jo sen verran paljon, että onnistuin kipeyttämään kätöseni, mitä harvemmin soittamalla saan aikaan. Pitihän siihen viikonloppuunsa muutakin tekemistä ängetä.
Lauantai-iltana skippasin luokkakokouksen ja suuntasin sen sijaan suoraa YS-treeneistä johonkin Espoon keskuksen kieppeille juhlimaan kahden Juvenalian kamariorkesterilaisen synttäreitä lastenjuhlatyyliin. Oli vähän sikamagee linnanmuotoinen kakku, ja karkkia ja keksejä ja mehua, hassua lastemusiikkia--ja illan ohjelmanumerona kaksi tanssimattoa. Jeejee! Tulipa siis vaihteeksi hypittyä. Se on edelleen lystiä.
Sunnuntaina kipitin heti orkesteritreenien päätyttyä juna-asemalle ja ensimmäisellä junalla Turkuun. Siellä pelattiin Berliiniä. Tällä kertaa hahmoni oli mukana alusta lähtien, puuhasi paljon enemmän, ja myös näki ja kuuli paljon enemmän... kuin olisi oikeastaan edes halunnut. Oli pelottavaa. Huh. Oli myös hurjan jännää ja mageeta. Jee. Ja lisäksi oli zombi. Hih.
No comments:
Post a Comment