Maanantaiaamupäivä oli varmaankin yhtä hyödyllinen kuin se olisi Pääkaupunkiseudulla vietettynä ollut. Soitin pari tuntia, lähdin kaupungille, ostin tarpeellisia asioita ja kävin syömässä, palasin Mirille ja soitin vähän lisää. Tosin aikaa meni sosiaalisuudentapaiseenkin, kun Susanna ilmaantui ja Mirikin käväisi, mutta sain silti jonkin verran soiteltua, ja olin ihan tyytyväinen.
Iltapäivästä aloin väsäillä ruokaa. Hiljakseen illan ropeporukka valui paikalle. Oli tiedossa Tiemuksen Berliini-peli, minulle ensimmäinen laatuaan. Vähäsen jännitti, osaanko ollenkaan (ropekokemusta kun minulla ei juurikaan ole), puhumattakaan siitä, kykenenkö pelaamaan hassua hahmoani alkuunkaan oikein. Ensimmäiset pari tuntia kumminkin kulutin kyökin puolella odotellen, että hahmoani kaivattaisiin kuvioihin. Väkersin uunijuuressysteemiä (josta järjenvastaisesti tuli tosi hyvää) ja suklaakeksejä ja keittelin pelinjohdolle espressoa.
Ruokatauon jälkeen minua viimein kaipailtiin peliin. Hii. Pelikertani oli hitusen hajainainen, mutta eipä se haitannut, olin osannut odottaakin sitä. Ja sitten kun asioita tapahtui, se oli aina hyvin jännää. Hahmokin tuntui istuvan minulle paremmin kuin odotin, vaikka paha sitä tietysti on itse sanoa, osaako antaa itsestään oikeanlaisen kuvan. Pelin päätyttyä jäi vain olo, että ääh, haluaisin saman tien jatkaa tästä. Toivottavasti seuraava pelikerta on pian.
No comments:
Post a Comment