Aamulla piti kipaista hakemassa jous Vainiolta. Nyt on sitten uusi nahkanpalanen edellisen, etusormeni puhkikalvaman tilalla. Tietenkin se, että ylipäänsä se kului niin pahoin, kertoo siitä, että jousitekniikkani on pielessä ja puristan liikaa etusormella. Vähän muukin oli pielessä kvartettitreeneissä, jotka alkoivat heti, kun ehdin konsalle. Oli nimittäin lievä paniikki siitä, että konsertti, johon tähtäämme, olikin ilmoitettu olevaksi vähän reilun viikon päästä. Kehitettyämme paniikkisen harjoitusaikataulun tarkistimme vielä päivän--ja se olikin viikkoa myöhemmin, kuin luulimme. Mahtavaa. Ei siis paniikkia, vaikkei kyllä liikaakaan aikaa saada Debussy kasaan, sillä on sentään puolisen tuntia soivaa kestoa eli aika paljon tekemistä.
Kvartettitreeneistä siirryin kamarimusiikkisaliin kuuntelemaan, kun muutama tuttu sellisti soitti tutkinto-ohjelmistonsa läpi. Lisäksi käänsin pianistille sivua parissa kappaleessa, mutta taisin olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi, kun en oikein osannut. Istuttuani melkein kaksi tuntia kuuntelemassa muita esitin Rautavaarani parille sellistille. En ollut soittanut sitä koko päivänä, enkä edes lämmitellyt ennen soittoa. Silti se meni varsin kivasti, mitä nyt vahingossa jätin muutaman tahdin soittamatta--ei niin isoja kämmejä, etteikö niistä olisi selvitty, ja yleisö tuskin edes huomasi. Hämmentävää. Kyllä tutkinto edelleen ahdistaa ja jännittää, muttei ole lainkaan sellaista paniikkia kuin viimeksi. Kyllä minä tämän kappaleen tunnen ja periaatteessa osaan, ja ennen kaikkea esityksessäni on asennetta. Räyh.
Kulutin taas pari tyhjää tuntia ennen YSsää kiertelemällä kauppoja, ja loppujen lopuksi onnistuin ostamaan ehjän läppäri/olkalaukun. Metrolla edes-takaisin Ruoholahti-Kamppi-Rautatientoria sompaillessani heräsi myös hyvin suuri into käydä ajamassa vähän. Nyt on jo ollut niin pitkä tauko, että ajatus metron ajamisesta tuntuu enemmän jännältä kuin tylsältä työltä. Ensi viikolla voisin, sitten tutkinnon jälkeen.
No comments:
Post a Comment