Flunssa päästi minut viimein kouristaan, ja juuri ajoissa. Perjantain pakollisiin kuvioihin sisältyi kvartettisoittoa ja oppilas. Niiden jälkeen viuh kotiin ja laittautumaan. Siinä meni taas aikansa, vaikka silmien rajailu ei tällä kertaa tuntunut ihan yhtä toivottomalta. Ehkä sitten jo viimeisessä pelissä osaan kuin oikea teinigootti. Ihan kuin viime pelissäkin, siirryin ingameen itsekseni bussimatkan aikana, ja astuin Turussa suoraa päätä peliin.Salaisuuksia?-kampanjan toinen iso peli oli vähintäänkin yhtä mainio kuin edellinen osa. Aika paljon vakavampi luonteeltaan, kun tapahtui ikäviä juttuja. Löytyi niin hullua murhaajaa kuin Manalan virtaakin. Luolavuoren luolakin oli päässyt pelipaikaksi, ja oli kovin hassu tunne googlata pelissä turkulaisia luolia, ja törmätä hahmossa omaan tosielämän blogiinsa... Kurjien tapahtumien luonnollisena seurauksena alkoholiakin sitten kului, harvemmin on tullut ingame-juotua niin paljon kuin tässä pelissä. Rankkaa tämmöinen teinigootti-muusikonrentun pelaaminen. Ja kivaa. Kyllä kovasti pidän tästä(kin) hahmosta, vaikka aluksi olikin epäilyksiä. (Edelleen kyllä epäilen, voiko luonteeltaan nihkeästä Eirasta tulla minulle yhtä rakas kuin mitä positiivisen hyperaktiivinen susi-Sini ja uteliaan yliälykäs tekoäly-Jaana olivat, mutta sen vain aika näyttää.)
Poistuin pelistä jo lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, vaikka ei olisi yhtään tehnyt mieli. Sunnuntaina oli kuitenkin töitä. Toki töissä oli ihan mukavaa, etenkin kun ehdin polttaa jostain syystä päässäni soineen Sonata Arctican Fullmoonin CD:lle ja sitten hoilasin sitä kunnon metronohjaamokaraokena. Mahtoivat matkustajat ihmetellä, jos kuulivat. Jäipä kuitenkin omituisen tyhjä olo siitä, että häivyin pelistä kesken ja saman tien takaisin arkeen, koska kaikki loppuhehkutus sun muu purkaminen jäivät kokonaan väliin.
No comments:
Post a Comment