Eihän se flunssaisuus mihinkään aamuun mennessä ollut suostunut häipymään. Pikkuisen harkitsin, kannattaisiko vaan jäädä kotiin lojumaan, mutta pah, sehän olisi järkevää, joten pois semmoinen minusta. Aloitin siis vappuni kiipeämällä Tapanilassa Elmon ja Joen kanssa. Ajatukseni oli tietysti ottaa rennosti, mutta pari niistä kiipimistäni 5- reiteistäkin oli yllättävän vaikeita, joten tuli sittenkin tehtyä jotain.
Kiipimän jälkeen pikainen pikarisottolounas kotona ja kohti Itäkeskusta. Ennen työvuoroni alkua ehdin vielä ostaa eväitä, valtavan kahvimukin (kun paikalliset ovat kovin pieniä) ja flunssalääkkeitä. Elelinkin sitten loppuillan pääosin Coldrexin voimin. Eipä ole vähään aikaan ollut näinkään innokasta flunssaa kimpussani. Ensimmäisen oman kierroksen ajaminen yksin oli kovin jännää, muutenkin olisin viihtynyt mainiosti ohjaamossa, jos ei olisi ollut vähän ikävähkö olo koko ajan. Kaiken kaikkiaan se häiritsi melkein enemmän kuin se, että oli vappuaaton ilta: yllättävän rauhallista meno oli. Sotkuista tietysti, junat olivat täynnä kaljaa ja tyhjiä pulloja ja serpentiiniä. Niissähän ei tietenkään saisi juoda alkoholia, mutta se kielto näyttää olevan valtaosalle ihmisistä täysin mahdoton noudatta, enkä minä uskalla käydä komentelemaan, kun pelkään, että suuttuvat ja ryhtyvät haastamaan riitaa. Mutta siis muuten, ei ollut kuin yksi innokas ovien välissä jumittelija, eikä kääntöraiteilla näkynyt yhtään sammuneita tai muuten sinne ajautuneita juhlijoita. Melkein yhdeksäntuntinen päivä meni aika nopeasti, mutta kyllä tuntui ihanalta päästä kotiin.
No comments:
Post a Comment