Koska oikea äitienpäivä meni ohi, pidin tänään varjoäitienpäivän. Aamupäivästä Laaksolahteen, missä tietenkin matkalla kävin poimimassa valkovuokkoja, ja lisäksi lahjoitin äidille CD:lle poltetun resitaalisoittoni (aika kamala äitienpäivälahjus, koska se soitto on näin jälkeenpäin kuunneltuna aika kamalaa). Syötyäni hyvin (kuten kotona aina), lähdin töitä kohti äiti mukanani. Äitipäs nimittäin tuli ohjaamoon kyytiini yhdeksi kierrokseksi. Selitin koko tunnin ajoajan innoissani sitä sun tätä kaikesta mahdollisesta työhöni liittyvästä niin, että kun matkustajani hyppäsi kyydistä ja suuntasi kotiin, tuntuikin siltä, että olen puhunut tunnin yhteen menoon.
Loppu työpäivä meni jotenkin apaattisissa tunnelmissa. Jostain syystä väsytti ihan kamalasti, eikä vaihteeksi kofeiinista tuntunut olevan apua yhtään. Linnunradan käsikirjan kuunteluprojektia jatkoin, ja taas vaihteeksi totesin, että Marvin on niin paras, oikeasti nimittäin ihan liian hyvin tiedostan, että pahoina hetkinä kuulostan itse juuri siltä. "Älkää yrittäkö esittää, että teistä olisi oikeasti hauska tavata minut. Anteeksi, että olen olemassa. Haluatteko, että työnnän pääni vesiämpäriin? Minulla on ämpärikin tässä valmiina. *pulpul*".
Kotimatkalla kaivoin taas yhden geokätkön piilostaan esiin.
No comments:
Post a Comment