Nähtyäni unta jostain oikeasti tosi jännästä ja pelottavasta kauhularpista heräsin, ja nukahdin uudelleen paljon pelottavamman unen pariin. Siinä olin menossa Joen kanssa Hartwall-areenalle johonkin ihme keikalle (sisälsi jonkun naispuolisen soul-artistin ja monsteriautoja sun muuta!), kun yhtäkkiä tajusin, että pitäisi jo olla töissä, ja lähdin pikavauhtia kohti Itäkeskusta. Matkalla soitin liikennetyönjohtoon ja sanoin olevani myöhässä, jolloin selvisikin, että en oikeastaan kovinkaan pahasti, koska päivän työvuoroni olikin luisteluharjoitus(!?!). Siispä menin johonkin jäähalliin, missä sovittelin pukuhuoneessa pitkän aikaa jotain oranssia keijusiipistä luisteluvaatetta. Kaikkea ne unimetrokuskit joutuvatkin tekemään. Mutta pelkkä univisio töihin myöhässä menemisestä oli karmea.
Voisinpa taas vinkua siitä, miten tämäkin päivä meni epämääräisen flunssaisissa merkeissä, mutta se nyt ei olisi mitään uutta enää. Sen sijaan voisin hihkua. Aamupäivästä kävin nimittäin kaupassa ostamassa paitsi tarpeellisia asioita kuten ruokaa, myös läjän tyhjiä CD:itä. Niistä sitten kokeeksi täytin muutaman, ja otin töihin mukaan. Hyvin soivat metron ohjaamon autoradiossa, ja kyllä oli loistavaa ajella, kun oikeasti oli hyvää musaa eikä vain pätkivää radiota. Huomattavasti parantaa työssäviihtymistä. Musiikki on hieno asia. Siispä vaan paljon lisää musaa ja kyllä kelpaa ajella. Jee.
No comments:
Post a Comment