Piti taas herätä kovin aikaisin, että ehtisi konsalle kvartettiin--ja sitten vasta siellä selvisikin, että treenit alkoivat puoli tuntia myöhemmin, kuin olin luullut, joten olinkin ihan liian ajoissa paikalla. Plääh. Myös orkesterin tauolle suunniteltu Debussyn esityksentapainen meni pipariksi, kun orkesterin tauko oli eri aikaan kuin aikataulun mukaan, ja vielä kovin lyhyt, ja kukaan ei ehtinyt kuunnella. Mutta saatiin sentään soittaa salissa, ja meni ihan hyvin, vaikkakin vain eka osa, kun kaksi olisi osattu.
Konsan ja työn väliinjääneen ajan käytin keskustassa pyörimiseen. Hain häälahja-lahjakortin, Kämp Cafésta, mikä oli aika jännää, koska paikka oli kyllä melkoisen fiini, eivätkä meinanneet ensin tietää koko jutusta että mikä se on ja missä se on, mutta sainpa sentään. Sen jälkeen törmäilin Mirjaan ja istuin Unicafessa kahvilla hetkisen, mikä oli ehkä päivän ainoita mukavia asioita.
Töissä ärsytystä ei aiheuttanut itse työ, vaan tulossa olevat kaksi vapaapäivää. Vittusaatana, kun mulla on viikonloppu vapaata, olisi se kiva käyttää asioihin, mistä pitää ja mitä haluaa tehdä, eikä kaikkeen pakolliseen. Ärsytys nimittäin moninkertaistui, kun sain tietooni, että Helsingissä pääsisi kalliolle, mutta eipä pääse kun ei ehdi. Kaiken lisäksi joka pahuksen vanhan ja peruskorjatun junan ohjaamossa jostain syystä jostain lähti sellainen sairaan ärsyttävä sirinä, jota en ole aiemmin edes huomannut, ja se oikeasti ajoi minut ihan sekopäisyyden partaalle. Uudessa junassa onneksi oli hiljaista, joten ääni siis ei lähtenyt päästäni. Yksi koulukaveri kuvaili joku päivä minua piilopsykopaatiksi. Aika hyvä kuvaus sikäli, että kun jokin tarpeeksi ärsyttää ja raivostuttaa, se saa kyllä minut sellaiseen mielentilaan, että pelotan itseänikin. Grrrrrrrärh.
No comments:
Post a Comment