Perjantaiaamuna jostain kumman syystä ihmisten oli mentävä töihin. Ei minun vaan. Siispä suurin osa siitä meni ihmetellessä, että mitäs ihmettä, tyhjä aamupäivä eikä juurikaan mitään mahdollisuuksia tehdä mitään järkevää, kun kerran Turussa olin. Keksin lopulta väkertää maailman turhinta pakollista kurssia eli Stadian "vieraat kulttuurit"-nettikurssia, jonka tehtävät olivat tasoa "valitse kiinnostava maa ja selvitä sen suosituin bändi ja urheilulaji". Etsin myös kahta geokätköä, kummastakaan ei näkynyt jälkeäkään. Sen sijaan eksyin johonkin Kuuvuoreen omakotitalojen pihojen väliselle alueelle, josta ei päässyt pois kulkematta jonkun pihan läpi.
Saatuani aamupäivän ajan tapettua poimivat Ilmari ja Taina minut kyytiin. Tarkoitus oli mennä kiipeämään Pärkänvuorelle. Kyllä sinne lopulta päästiinkin, mutta matka oli epäonninen ja hidas. Siihen sisältyi peräänajo ja siitä johtunutta säätöä, kiipeilytarvikkeiden hakemista sieltä ja täältä, sekä odottelua, ja rauhallista suhtautumista asioihin. Ikävä kyllä minun yleinen tapani suhtautua asioihin on harvoin rauhallinen, ja yleensä osaan aina taikoa tyhjästäkin kiirettä. Taisi olla harvinaisen luonnetta kasvattava reissu siinä mielessä, että se oli täynnä hetkiä, jolloin oli pakko vain odottaa. Ihmeen kiltisti ja valittamatta sitten odottelin.
Pärkänvuori osoittautui minulle ihan liian haastavaksi, sain kiivettyä yhden reitin ja muista kokeilluista en juuri mitään. Jostain iski myös selittämätön päänsärky--vasta myöhään illalla tajusin, että hm, niin joo, en ollut juonut yhtään kahvia tai muuta vastaavaa koko päivänä. Kai se on myönnettävä, että kofeiiniriippuvuuteni on aika pitkälle kehittynyt. Joka tapauksessa, oli ihan jänskää päästä katselemaan osaavaa trädiliidausta, kun en ollut moista ikinä nähnytkään. Tosin Pärkänvuoren kivoin juttu oli loppujen lopuksi se, että sieltä löytyi ihan yllärinä luola. Jee.
Koska oltiin päästy kalliolle kovin myöhään, paluu Turkuun oli myös myöhäinen. Ehdin sitten nähdä vain noin puolet Karibian Piraattien kakkososasta. Ihme oli, että pysyin hereillä edes sen aikaa, koska reissun jälkeen oli kovin väsy.
Lauantaipäivä oli harvinaisen selkeä: aamulla kohtalaisen aikainen herätys, junalla Helsinkiin, siellä saman tien Itäkeskukseen ja töihin. Illalla kotiin.
No comments:
Post a Comment