Vaihteeksi vähän turhankin puuhakas päivä oli, mutta toisaalta, ei tämmöisiä enää juurikaan tänä keväänä tule, koska koulu loppuu. Aamulla sankarillisesti raahauduin konsalle jo yhdeksäksi, vaikka olin mennyt nukkumaan joskus kamalan myöhään. Harjoittelin taas useammalla instrumentilla, ja syytä olikin, koska sitten oli pikkolosellotunti, sellotunti sekä oppilaani tunti, jossa säestelin vähän pianolla. Välissä oli onneksi ihan leppoisa lounastauko--onneksi, koska tuntien jälkeen oli niin kiire, että vähän jänskäsin, että ehdinkö ihan minuutilleen ajoissa töihin. Ehdin.
Töissä meni koko ruokataukoa edeltänyt aika siihen, että oli hirviä nälkä ja pähkäsin, mitä söisin. Ruokatauko puolestaan meni liian äkkiä, kun hirmu kiireellä juoksin kauppaan ostamaan ruokaa ja mätin kauheaa vauhtia ja sitten pitikin taas lähteä ajamaan, kun olisi kaivannut ruokalepoa. Kun vielä välillä ajelin junaa, joka syystä tai toisesta oli myöhässä, ja yritin mukamas saada aikataulua kiinni olemalla nopsa (eihän se onnistunut), päivästä jäi kaikenkaikkiaan aika kiireinen tunnelma.
Palaillessani kotiin puoli yhden kieppeillä sain päähäni, että käynpäs etsimässä kätkön. Vermon mysteerikätköstä oli oikeasti purkki hukkunut, kun pari päivää sitten sitä hain, ja nyt se oli huollettu. Hainpa sen sitten pimeässä taskulampun kanssa, jännästi leijui usvaakin nurmikenttäin päällä ja oli kovin hiljaista ja autiota. Jee.
No comments:
Post a Comment