Paetkaa kun vielä voitte! Alla seuraa "luovia" hirveyksiä. En vastaa seurauksista, kuten ällötyksestä tai inhotuksesta, joita lukeminen saattaa aiheuttaa.
Muuttamaan!
(tämä pitää laulaa Toni Edelmannin musikaaliversion mukaan, siksi erot siihen oikeaan runoon)
Muuttamaan! Muuttamaan! Siellä veli, siellä veli kantaa!
Huudot jämäkajarien, ja kaaos saartaa lattiaa.
Länteen päin, länteen päin on päivä laskussansa.
Vihree Laguna, vihree Laguna, kuuletko kun kansa
kutsuu näin, kämppikset, edeltäni menneet?
Jätän kaveriasuntoni, siellä viivy en nyt,
kun kesän loppu lähestyy ja työtkin vähentyy.
Nyt asioita murehdin takanani ajat kivat.
Pasilanraitiolle äiti tavaroita ajaa,
ja unohtuneeseen kouluun kutsuu soitto angstaajaa.
Hetkiä muuan muutosta
(vähän selvemmin, proosamuodossa)
30.8.
...auto ja muuttoavut ovat saapumassa puolen tunnin sisällä. Päätän kokeilla, mikä avaimistani onkaan huoneeni oven avain, koska tutun kaverikämppiksen kanssa ei ole ikinä tullut lukittua ovea. Paiskaan oven perässäni kiinni--ja sitten havaitsen, että minulla ei ole siihen avainta, vaan sen sijaan kämppikseni entisen huoneen avain, ja kämppiksellä on mun huoneeni avain. Olen siis lukinnut sitten itseni ulos omasta huoneestani, missä ovat kaikki huonekalut ja muun muassa kännykkäni. Ei näin. Onneksi saapuvilta muuttoavuilta löytyy puhelin, ja tuo ex-kämppis ihanana ihmisenä pelastaa päivän tuomalla avaimen nopsasti, että päästään roudaamaan.
...on ilta. Kaikki on kannettu uuteen kotiin Länsi-Pasilaan. Tavarat on läjässä joka paikassa. Kaaos. Ahdistaa. Puolet roinasta on ihan turhaa--valtava kasa videoita, isot kajarit ja viritinvahvistin, mutta ainoana toistovälineenä tietokone, jossa on vain CD. Konekin on toki vanha jämäromu, mutta toimii toistaiseksi. Onneksi. Ircci auki. Ahdistus astelee taka-alalle, kunnes kännykkä soi--kello 23.o0 kieppeillä--ja siellä on sello-opettajani, joka haluaisi minut sellobänditreeneihin seuraavana päivänä. Ei onnistu, siivousta ja töitä. Ahdistun uudelleen, tuplasti enemmän. Ilta muuttuu yöksi ja sitten aamuyöksi, ircin lomassa tavarat purkautuvat, ahdistus lievenee, mutta kaaos jää.
31.8.
...vanha kämppä Itä-Pasilan puolella. Siivoamme Helenin kanssa. Kaapeista löytyy asioita, joita kumpikaan ei tunnista omikseen. Aina löytyy lisää siivottavaa. Paljon kaappeja ja pintoja ja tasoja. Tupakeittiö ja eteinen putsataan läpikotaisin. Uusi asuntoni on solukämppä, joten yhteistiloja ei ole siivottu ollenkaan tuohon tyyliin. Jätämme kämpän siistimpään kuntoon kuin mitä se oli kun muutimme siihen. Epäreilua.
...kävelen viimeistä kertaa Opastinsiltaa ylös pois vanhalta asunnolta. Se ei tunnu miltään, ei haikealta, ei hyvältä, kunhan kävelen. Olallani on viimeinen muuttokuorma: sininen putkikassi, jossa lukee Tornado--ei mitään hajua, mistä se on tullut--jonka suusta pistää ulos imurin letku komeana lenkkinä. Vastaantulijat katselevat ihmeissään. Virnistelen niille takaisin.
No comments:
Post a Comment