En sitte näköjään enää muuta teekään kuin päivitän blogia. Aamupäiväni vaan oli niin hupaisa, että nyt tekee mieli tilittää samoin tein.
Hain töitä. Lintsiltä. Taas. Joo, olen siellä jo, mutta niillä/meillä on lokakuussa semmoinen hieno häppeninki, että puisto on viikon auki, ja työnantaja onkin henkilöstöpalveluyritys, joka siis uusiohaastattelee ihmisiä. Siinä ohessa rekrytoivat lintsityöläisiä muuten omille palkkalistoilleen. Siellä siis kävin. Enpä taida mennä syys-talvella Lintsille, tai muuallekaan. Kuvittelin, ettei meiltä sinne kovin moni halua, mutta kylläpäs halusi, läsnäolijain määrästä päätellen. Ilmeisesti joutuvatkin rajoittamaan mukaan palkattavia niin, että ottavat vain ne, jotka voivat tehdä kaikki 8 päivää. Minulle lusmulle niistä sopis vain 7. Turha toivo siis.
Hassumpaa kuin Lintsiosuus oli se osuus, jossa ilmoitin haastatteiljalle, että mieluusti ottaisin kyllä muutenkin työkeikkaa, jos heillä on tarjota. Kerrottuani mitä opiskelen ja esiteltyäni mahtavan työkokemukseni (lähinnä siis pari kuukautta rikkaruohojenkitkemistä sekä melkein vuoden mittainen pesti lastenteatteri-sellisti/näyttelijänä), oli haastattelijan reaktio lähinnä "Ahaa... Jjoo... No tuota... Katsotaan sitten, jos sulle löytyisi täältä jotakin". Vähän vaikutti siltä, että sen oli vaikea pitää ihan vakavaa naamaa. Jeejee. Kaikkein surullisinta on, että oikeasti kehtaisin väittää olevani rutkasti parempi asiakaspalvelutyöntekijä kuin keskimääräinen teinixityttö, mitä ne palkkaavat paljon luultavammin kuin minut.
Koko tilaisuuden tärkeimmäksi anniksi minun osaltani taisikin jäädä se, että opin, että "niinku" on korvattavissa sanalla "niinkö". Enpäs tiedä mitä murretta on, mutta tämän korvaan särähti vielä pahemmin kuin ensin mainittu täytesananen.
No comments:
Post a Comment