Töissä oli kuin ei olisi mitään conia tai neljän päivän vapaata ollutkaan. Suurin uutuus ja ihmetys oli se, että päivä oli kovin hiljainen ja syksyinen ja tunnin lyhyempi kuin mitä ne ovat olleet viimeisen reilun kuukauden: vain 9h. Jo ysiltä puisto kiinni. Ihmeellistä.
Päädyin Kammokujalle, mikä tarkoittaa, että lastenlaitekokoelmastani puuttuu enää Vekkulan ovi, sitten on kaikki käyty. Kammo on ihan jees, sitä on jännittävä kiertää yksinään aamuin illoin. Aamulla oikeasti eksyin siihen peilisokkelo-kummitusmetsään, joka on kiistatta kohteen paras kohta. Huonona puolena etenkin näin yksin ollen siinä ovella istuskelu sitten on melkoisen tylsää, kun ei edes saa painella nappeja. Niin tylsää jopa, että illasta päätin ryhtyä tilastoimaan, kauanko aikaa ihmiset oikeastaan kuluttavat sen kujan kiertämiseen, koska sitä kysyttiin minulta pariin otteeseen, enkä osannut vastata kuin epämääräisiä. Nyt on sitten wirallinen tutkimustilasto aiheesta. Keskiarvoa en vielä ole laskenut, mutta noin silmämääräisellä arviolla se lienee reilu kolme minuuttia. Tosin aineisto on toistaiseksi kovin pieni. Jos vaikka päätyisin tuonne toiste, voisin jatkaa sitä. Eihän siitä mitään hyötyä varmastikaan kenellekään ole, mutta jotenkin vaan on kivaa tuommoinen asiain tilastointi. Ehkä se ei kuitenkaan ole täysin paha juttu, että koulu kohta alkaa.
No comments:
Post a Comment