Kun mulla on tapana nähdä larppiunia, jotka selvästi jotenkin sanovat, että "tämä on peliä", viimeöinen uni ei tehnyt näin. Ikäänkuin siinä oli jotakin vähäsen HaU-maista, mutta lähinnä vain sattumanvaraisia yhtäläisyyksiä. Edustin siinä jahdattavaa kansanosaa maassa, jossa oli kansanmurha meneillään, ja yritin kovasti piiloutua pahiksilta. Kun siis en ole varma, olinko oma itseni vai enkö ja oliko se edes peliä, ehkä se nyt oli sitten tätä pervasiivista pelaamista... Uneni ovat siis hyvin ajan hermoilla näiden uusien ilmiöiden suhteen.
Päiväsaikaan larppasin kotiäitiä. Ainoa, mikä puuttui, oli ukko ja rääkyvät lapsoset. Herättyäni aloin siivota. Siivoaminen muuttui puolittain pakkaamiseksi, kun kohta pitää muuttaa, vaikken vieläkään tiedä mihin. Jatkoin siivoamista iltapäivään asti, kunnes päätin pitää siitä tauon, ja ryhdyin laittamaan ruokaa. Olin etukäteen päättänyt, että kun on ihan tyhjä vapaapäivä, teen jotakin mahdollisimman monimutkaista. Valintani oli lasagne, ja se oli onnistunut valinta myös, koska kylläpäs tosiaan oli monimutkaista. Mieletön sotku syntyi, mutta lopputuloksena oli paljon hyvää ruokaa. Tämän jälkeen jatkoin siivoamista, ja siivosin, ja siivosin... Lopetin ehkä joskus seitsemän maissa. Siinähän se päivä meni hyödyllisesti.
Illasta vaihdoin hahmoa ja leikin vähän aikaa sellonsoittotaitoista tyyppiä. Se ei oikein onnistunut. Siitä on niin kauan kuin viimeksi soitin, että sello sylissä tuntuu vähän niinkuin joltakin pitkään kipsissä olleelta raajalta, josta ovat lihakset surkastuneet. Kovin tuttu, mutta ei ollenkaan toimi niinkuin muistelisi ja haluaisi.
Myöhäisillasta soin itselleni paluun normaalielooni ja pelasin Balduria. Throne of Bhaal loppui. Snif. :'-( Tunnustettakoon, että vähän nyyhkin loppupätkän kohdalla. Onhan se nyt aika hianoa, kun murhanjumalan muksusta tulee suuren hyvyyden jumala.
No comments:
Post a Comment