Vapaus!

Viimeinkin on älytön työrupeama ohi. Nyt ei enää olekaan vastaavaa tiedossa, koska eilinen oli vihoviimeinen kymmenentuntinen kesäaukiolotyöpäiväni (<-hieno yhdyssana). Ja tietysti viimeiseen asti piti olla rasittavaa: oli taas Pikajunalla. Vastahan ehdin olla siellä koko viikonlopun. Ja taas se oli sitä samaa,
"Hei, nää turvapuomit ei oo lukossa!"
"Pitäiskö näiden mennä kiinni jotenkin?"
"Kato, tää ei lukitu ollenkaan!"
"Sorry, could you help us with this? We can't get it to lock...."
"Is this supposed to get secured?" jne jne jne... Blaah.

Päivän kivoimmat olivat jotakin ulkomaalaisia, jotka ehdottivat, että hankkisin paidan, missä lukee isolla, että lukitsen ne vasta kohta. Jjoo. Todellakin haluaisin sellaisen. Lisäksi aina hupaisia ovat ne asiakkaat, jotka junan lähtiessä kuvittelevat, ettei niiden puomit ole lukossa, koska niissä on niin paljon sitä ylimääräistä, ja sitten ne viittilöivät minulle hätääntyneinä vaikka yritän näyttää peukkua ja nyökkiä että kaikki on hyvin. Ne istuvat ihan kauhusta kankeina koko ajon ajan, kunnes lopulta junan jarruttaessa, kun yrittävät hirveellä kiireellä päästä pois, havaitsevat, että ohops, olihan se lukossa, ja ovat tosi noloina. Vahingonilo on paras ilo.

Tänään ajattelin olla tekemättä juurikaan mitään. Huomenna alkaa Ropecon, enkä ole yhtään jotenkin asennoitunut. Eipä kai voi mitään.