Pyörällähän siis päästään melkein mihin tahansa! Tänään uskaltauduin viimein kokeilemaan vähäsen kauemmas pyörimistä, eli ajelin keskustaan. Eihän se ollut oikeastaan yhtään kaukana. Olen kummiskin tästä urheilusuorituksesta erittäin ylpeä. Ensin pyörähdin yliopistolle printtaamaan tarvittavaa todistusaineistoa, ja sitten sen kanssa Hoasin toimistoon Kamppiin. Nyt on vuokrasopimus kirjoitettu sitten. Pyöräreissun rankin kohta oli paluumatkalla, nimittäin--olisihan se pitänyt arvata--se semmoinen pahuksen Alppila, missä on semmoinen joku ihmeen Linnanmäki keskellä. Siellä oli pakko taluttaa, kun oli niin jyrkkää. Kaiken maailman huvipuistokukkuloita pitääkin olla ihmisten pyöräilyä kiusaamassa. Kotosalla vielä olin niin äärettömän rohkea, että otin ja soitin asunnosta poistuvalle asukille, jotta saisin häneltä avaimet. Oli kyllä vähän pakkokin, koska muuten olisin saanut ne vasta 1.9., mikä olisi ollut ongelma. Nyt pitäisi olla sitten kaikki selvää ja valmista, vaikkakin varsinainen muutto-operaatio tapahtuu vasta ensi viikolla.
Ylläripylläri iltapäivästä raahauduin samaisen kaksipyöräisen ihmevekottimen voimin sinne sen ärsyttävän korkean mäen huipulle. Taas Kammokujalla. Tällä kertaa en eksynyt kummitusmetsään. Ja olipas taas hiljaista.
No comments:
Post a Comment