Eilinen oli pöllö päivä. "En tee mitään" johti liian pitkiin Baldurisessioihin, jotka johtivat ärsytykseen. Miksi pitää sinne laittaa semmoisia ökkömönkiäisiä, mitä vaan ei millään saa tapettua? Sit vaan harmittaa. Käväisin kyllä Laaksolahdessa nopsasti, lähinnä syömässä, ja leivoin illalla mutakakkua, joka jäi kovin raa'aksi, koska olin ylivarovainen paistettuani edellisestä vastaavasta jättiläiscookien. Kaikenkaikkiaan tuntui tyhmältä. Neljä päivää ettei ole töissä. Miten sitä oikein osaa olla? Töissä väsyttää ja rasittaa ja ärsyttää, mutta kun töitä ei ole, jotenkin oudosti ahdistaa. Kaamea työnarkomaani minusta on tullut. Mitähän sitä sitten tekee, kun työt loppuu kokonaan ja pitäisi mennä kouluun taas?
Yöllä nukuin tosi huonosti, mutta unet eivät jääneet päähän. Aamupäivä on kulunut conipakkaussäädön parissa. Se räjähti käsiin. Päätin sitten ottaa kunnon matkakassin mukaan liian pienen reppuni sekä irtomuovipussien asemesta. Nyt vaan tuntuu tyhmältä, kun roudaa tuommoista isoa laukkua, kuin olisi johonkin pitemmällekin matkalle menossa, vaikka tosiasiassa menee noin kymmenen kilometrin päähän yhdeksi viikonlopuksi. Toisaalta, kun tuon lykkää johonkin narikkaan, niin ei siitä sitten ole riesaa. Ja tajuaahan sen, että tilaa vaatii, kun välttis haluaa eri vaatteet työvuoroja, hengailua sekä tanssiaisia varten. Ihme teini. Kattoo ny, käytänkö edes kaikkia. Mutta ainakin ahdistus tarkoittaa, että olen viimein sisäistänyt conin olevan tässä ja nyt.
No comments:
Post a Comment