Ihmeellisen hyvä päivä oli tänään. Ei oikein tiedä, miten tähän suhtautuisi. Aamupäivän hengasin Jukan seurassa. Tuli muun muassa hankittua lisää empiiristä todistusaineistoa siitä, miten lyhyt matka oikeasti on Keskustasta Pasilaan--taitoimme sen kävellen. Juteltiin asioista niin laidasta laitaan kun vaan voi olla, osittain vähän vaikeitakin, mutta oikein mukavaa se oli.
No sitten, kotiin päästyäni avasin sähköpostini ja oho. Siellä oli ihmeitä ja kummia. Tai no, yksi ihme ja kumma. Kielitieteen laitos muistutti läsnäolostaan kertakaikkiaan hämmentävän positiivisissa merkeissä. Eipä siitä sen enempää, koska se oli kuitenkin "ehkä ja jos ja mahdollisesti"-tason juttu, mutta höh. On olemassa joku raja, jonka ylittävät positiiviset jutut ovat minusta melkein enemmän ahdistavia kuin kivoja, ja tämä oli kovasti sellainen. Se on hassua, miten hyvät asiat voivat tuntua jotenkin niin hankalilta. Vastaavan tunteen on saanut aiemmin aikaan esimerkiksi soitosta saatu erityisen kiittävä palaute. Olen jostakin syystä niin kovin tottunut lyttäämään ja survomaan suohon omia suorituksiani, että kun palaute on niin positiivista, ettei siltä enää voikaan sulkea korviaan, se aiheuttaa angstia. Ei silti, olen kumminkin myös iloinen semmoisesta.
...ja illalla töihin ja HipHoppia. Saatiin vähän vesisadettakin, olisi voinut taas enemmänkin tulla, muta on se aina kivaa.
No comments:
Post a Comment