Aamupäivä meni vielä Turussa, bongasimme Mirin kanssa Daren lounaalla ja sitten kävimme jätskillä. Odottelin jännityksellä puhelinsoittoa kotoa, jotta illan ohjelma varmistuisi. Varmistuihan se! Jee! Hyppäsin junaan ja palasin Pääkaupunkiseudulle.
Äiti, Elmo ja Joe kävivät poimimassa minut kyytiin, ajelimme Malmin lentokentälle, ja siirryimme siellä pikkubussiin, joka kuljetteli lentoretkuettamme sekä perävaunussa päivän lentovälinettä. Kyseessä siis oli äidin synttärilahjaksi hankittu kuumailmapallolento. Sopivaa lähtöpaikkaa etsittiin ensin Lauttasaaresta, mutta se löytyikin ihan keskustasta, Kaivopuistosta. Pallon kokoaminen oli jännää, ja ihan käsittämätöntä, miten suuri se pallo oikein oli! Korikin oli aika massiivinen, siihen sopi 16 matkustajaa sekä pilotti. Meidän pallomme oli ensimmäisenä ilmassa kolmesta samoihin aikoihin lähteneestä, kuvassa näkyvät ne kaksi muuta kaukana ala- ja takapuolellamme.
Lento oli aivan mahtava. Oli mieletöntä, miten tasaisesti pallo nousi, tasaisemmin kuin hissi suorastaan, ja miten äänettömästi se lipui tuulen mukana (lukuunottamatta polttimosta lähtenyttä aika kovaa ääntä silloin, kun pilotti sitä käytteli). Alla avautuva maisema näytti epätodelliselta, äärettömän pikkutarkalta pienoismallilta, ja oli ihmeellistä tarkastella sitä korissa seisten, ilman mitään ikkunaa välissä. Tuulta ei tietenkään tuntunut, kun kuljimme sen mukana, joten ylhäällä oli oikeastaan lämpimämpää kuin alhaalla. Tuulen mukana kulkeminen on muutenkin minusta ihana ajatus, ei mitään moottoreita, rajoitetusti ohjausvaraa, mennään sinne, mihin luonnonvoimat vievät. Laskeuduimme alle tunnin kuluttua nousustamme jollekin nurmikentälle Pukinmäen suunnalla. Alastulokin oli pehmeämpi kuin olisin odottanut. Sääli, että nämä lennot ovat niin lyhyitä, olisin voinut jäädä ilmaan loppuillaksi tai -yöksi, mutta eipä olisi riittänyt kaasua polttimoon niin pitkäksi aikaa. Päivän päätteeksi vielä ohjelmaan kuului piknik sekä virallisten "Olet käynyt kuumailmapallolennolla"-diplomien jako, ja sitten kotiin, missä jumitin googlaamaan erilaisten ilmailuharrastusten sivuja. Tahdon takaisin lentelemään. Riippuliito ja varjoliito alkoivat yhtäkkiä houkutella valtavasti.
Äiti, Elmo ja Joe kävivät poimimassa minut kyytiin, ajelimme Malmin lentokentälle, ja siirryimme siellä pikkubussiin, joka kuljetteli lentoretkuettamme sekä perävaunussa päivän lentovälinettä. Kyseessä siis oli äidin synttärilahjaksi hankittu kuumailmapallolento. Sopivaa lähtöpaikkaa etsittiin ensin Lauttasaaresta, mutta se löytyikin ihan keskustasta, Kaivopuistosta. Pallon kokoaminen oli jännää, ja ihan käsittämätöntä, miten suuri se pallo oikein oli! Korikin oli aika massiivinen, siihen sopi 16 matkustajaa sekä pilotti. Meidän pallomme oli ensimmäisenä ilmassa kolmesta samoihin aikoihin lähteneestä, kuvassa näkyvät ne kaksi muuta kaukana ala- ja takapuolellamme.
Lento oli aivan mahtava. Oli mieletöntä, miten tasaisesti pallo nousi, tasaisemmin kuin hissi suorastaan, ja miten äänettömästi se lipui tuulen mukana (lukuunottamatta polttimosta lähtenyttä aika kovaa ääntä silloin, kun pilotti sitä käytteli). Alla avautuva maisema näytti epätodelliselta, äärettömän pikkutarkalta pienoismallilta, ja oli ihmeellistä tarkastella sitä korissa seisten, ilman mitään ikkunaa välissä. Tuulta ei tietenkään tuntunut, kun kuljimme sen mukana, joten ylhäällä oli oikeastaan lämpimämpää kuin alhaalla. Tuulen mukana kulkeminen on muutenkin minusta ihana ajatus, ei mitään moottoreita, rajoitetusti ohjausvaraa, mennään sinne, mihin luonnonvoimat vievät. Laskeuduimme alle tunnin kuluttua nousustamme jollekin nurmikentälle Pukinmäen suunnalla. Alastulokin oli pehmeämpi kuin olisin odottanut. Sääli, että nämä lennot ovat niin lyhyitä, olisin voinut jäädä ilmaan loppuillaksi tai -yöksi, mutta eipä olisi riittänyt kaasua polttimoon niin pitkäksi aikaa. Päivän päätteeksi vielä ohjelmaan kuului piknik sekä virallisten "Olet käynyt kuumailmapallolennolla"-diplomien jako, ja sitten kotiin, missä jumitin googlaamaan erilaisten ilmailuharrastusten sivuja. Tahdon takaisin lentelemään. Riippuliito ja varjoliito alkoivat yhtäkkiä houkutella valtavasti.
No comments:
Post a Comment