Lohjaluolailua!

Lauantain aamupäivä tuntui loputtomalta. Ikävähkön aikainen herätys, sitten kohti YS-kvartettia, soittamaan enemmän tai vähemmän puutaheinää ja syömään ja keskustelemaan kivoja ja henkeviä. Se nyt vaan ei oikein ole se mun juttu, ja etenkin nyt kun oli kiinnostavampaa ohjelmaa tiedossa myöhemmin, en olisi millään malttanut olla. Kotiin päästyäni vielä vietin hyvän tovin ihmetellen ja lajitellen Tainan akvaariokasveja ja pakkaillen niitä muovipusseihin, kunnes vihoviimein ja varsin vittuuntuneena pääsin lähtemään matkaan.

Matkan kohde oli Suomusjärvi, jossakin Lohjan lähistöllä. Siellä vastassa olivat Dare, Miri, Tiemus ja Taina, ja siellä sijaitsi Tainan porukoiden mökki, jossa asustelimme viikonlopun. Vittuuntuminen suli hiljakseen pois. Jokin ihmeellinen suomalaiskansallinen mökkivaisto minusta löytyi, koska jotenkin oli kamalan kivaa olla mökillä edes vähän aikaa, metsän keskellä ja vähäsen normaalia alkeellisemmissa olosuhteissa. Jee.

Reissun paras osuus oli kuitenkin ja tietenkin luola! Torholan luola, Suomen suurin karstiluolamuodostuma, eli siis isoin luola mitä täältä löytyy. Siellä seikkailtiin lauantai-iltana. Luolalle löytäminen oli hieman haastavaa, mutta oikeastaan eksyimme vain kerran eikä silloinkaan kovin pahasti. Olin käväissyt paikalla joskus vuosia sitten perheeni kanssa, mutta silloin ei tietenkään möngitty mihinkään kapeisiin kolosiin. Nyt tietenkin tehtiin niin, koluttiin läpi kaikki onkalot ja röörit mitä löytyi. Löytyikin hieno iso kammio pienen ryöminnän päästä, ja kaikennäköisiä klaustrofobisia pieneneviä ja kapenevia juttuja. Erityisen kiva oli myöskin toiselle, pienelle luolansuulle noussut lyhyt pystysuora rööri, jossa pääsi pikkuisen kiipeämäänkin. Käyttämättömänä kaapinpohjallani lojunut Stadian opiskelijahaalari oli oikein hyvä luolaryömimisvaate, ja uusi kypärä ja otsalamppu olivat ehdottoman tarpeellisia ja toimivat hyvin. Että kun luolat vaan ovat mielettömän jänniä ja pahus kun näitä on tässä maassa näin vähän ja pieniä. Ja kyllä vaan oli silti niin mielettömän jänskää. Poistuessamme kaivoimme vielä kannosta geokätkön. Se oli vähän blaah mutta löytyipä sentään.

Loppulauantai meni syödessä, uidessa ja saunoessa, ja sunnuntai puolestaan sisälsi enimmäkseen lojumista, syömistä, laiskottelua, ruuanlaittoa ja lisää syömistä. Vaihteeksi kunnon vätystelyä. Oikeasti tosi mukavaa, että joskus sellaistakin voi harrastaa, etenkin vielä näin kivassa seurassa.

Ei olisi niin yhtään innostanut lähteä kohti Espoota ja tyhjää yksinäistä kotia ja huomista työpäivää, mutta eipä muu auttanut. Ettei siellä vaan olisi liian mukavaa ja kivaa, viihdytin itseäni siivoamalla vessan. Yök.