Kallio ja putkilo 2

Taas vaihteeksi oli tarkoitus tehdä vaikka mitä, kun kerran Mirillä on lomaa ja minulla vapaata, mutta aamupäivä ei vaikuttanut lupaavalta sen suhteen. Meni enemmän ihmetellessä, että mitäs sitä tehtäisiinkään, kunnes lopulta päätettiin edes mennä pariksi tunniksi Selloon pyörimään, sieltä ainakin sai ruokaa. Sittenpä kello olikin jo niin paljon, että hypättiin autoon, haettiin Olmi ja ajeltiin kalliolle.

Kohteena oli taasen Nuuksio, tällä kertaa vähän enemmän ajan kanssa. Tällä kertaa vaan puuttui jaksaminen ja puhti, päivä oli pikkuisen liian kuuma ja muutenkin meno aika vetelää. Kolme reittiä kiivettiin, ja sainpa sentään jotenkin tapeltua ylös myös Jupintappajan, 6. Aika rähmäämistä ja sähläämistä kaiken kaikkiaan.

Kiipeilyn ja Olmin kotiinsa viskaamisen jälkeen oli taas edessä uusi pähkääminen. Vieläkö sitä jaksaisi tehdä jotain muutakin kuin syödä? No ehdottomasti! Todettuamme, että meillä oli vain kaksi valonlähdettä yhteensä olemassa, kun Miri oli jättänyt omansa kotiin, päätimme viimein toteuttaa pitkän aikaa suunnitteilla olleen retken Alone in the Dark -geokätkölle, eli ihan kämppäni läheltä Perkkaalta löytyvään putkiloon. Tällainen vajaa varustetaso kun juuri kuuluu niin olennaisesti meidän pöhköihin reissuihimme.

Tämän putkiloreissun nihkein osa oli ihan alku, koska siihen sisältyi inhottavassa upottavassa mudassa rämpimistä melkoinen pätkä, ennen kuin saavutettiin tunnelin suu. Putkilo olikin oikeasti enemmän tunneli, koska se oli koko matkan niin suuri, että siellä mahtui vaikka ojentamaan raajansa suoriksi, jos teki mieli. Ei kovin klaustrofobista. Siltikin pelotti taas välillä niin paljon, että oikeasti ihmetytti, miten uskalsin aiemmin mennä Lost-kätkölle, koska se oli paljon pienempi ja pelottavampi putkilo. Tämä vaan jotenkin näytti liikaa joltain tietokonepelistä otetulta jutulta, joka on täynnä zombeja ja ties mitä hirviöitä. Kävelimme putken toiseen päähänsä, mistä oli aika vinkeät näköalat tutulle paikalle. Poispäin rämpiminen mudassa ja mutaojasta pois kiipeäminen suurissa saappaissa ei houkutellut. Siispä paluumatkalla poikkesimme tunnelista haarautuvaan pienempään putkiloon, joka vei paljon jännittävämmälle poistumisreitille...