Päivä alkoi varsin mukavasti: Elmon kanssa Nuuksioon kiipeämään. Se oli korkein kallio, missä kumpikaan meistä on käynyt, ja kivi oli aika jännää. Ja söi sormiini paperihaavoja. Olimme juuri saaneet kiivettyä suunnitellut kaksi helpointa reittiä, kun alkoi sataa vettä. Pois ja äkkiä. Aika hyvä ajoitus. Laaksolahdessa sain ruokaa ja kyydin töihin.
Työpäivä tuntui tavanomaiselta. Ruokatauolla totesin, että ikävä päänsärky, tuntui tulleen piilolinsseistä. Makailin hetken leposängyssä ja mietin, etten jaksaisi enää ajaa. Otin junan klo 21.15 Itäkeskuksessa. Kaksi minuuttia Siilitielle. Se kierros loppuikin sitten siihen. Ei tarvinutkaan ajaa.
HS uutisoi,
Mies jäi metron alle Siilitien asemalla
Julkaistu: 2.7.2007 22:33
48-vuotias mies jäi metrojunan yliajamaksi Siilitien metroasemalla Helsingissä yhdeksän jälkeen maanantai-iltana.
Metroliikenne oli poikki keskustaan päin alle puoli tuntia.
Onnettomuusmetro ei ollut turman sattuessa ajanut vielä kokonaan asemalaiturille, joten kyydissä olleet ihmiset joutuivat odottamaan vaunuissa, kunnes onnettomuuden jäljet oli siivottu.
Tilanteen jälkihoidossa koin itseni ongelmaksi, jota palloteltiin edes takaisin, eikä kukaan oikein osannut auttaa. Kaikki olivat käsittämättömän määlyjä ja pihalla, ja surkuhupaisia yksityiskohtia oli rutkasti, siitä lähtien, että vähän sen jälkeen kun olin kertonut lääkärille ajaneeni metrolla jonkun yli, tämä totesi, että "niin, eikös se metro ole automaattinen?" ?!? Vittuako minä siellä ohjaamossa olisin tehnyt jos se olisi?
Joka tapauksessa, sain viikon sairaslomaa. Miri teki käsittämättömän ihanan siirron ja haki minut keskellä yötä Turkuun. Seura tuli todella tarpeeseen.
Kamalia ironisia seikkoja tähän liittyy noin miljoona, muun muassa se, että kurssin parhaana saamassani T-paidassa oleva asema on juuri Siilitie. En taida pitää sitä paitaa enää. Ja se, että oikeasti aiemmin mietin, että tavallaan olisi kiinnostavaa tietää, miten reagoisin tällaiseen tilanteeseen. Nythän se selviää.
No comments:
Post a Comment