Koska perjantai-lauantai-yönä piti pakata, pääsin taas nukkumaan vasta kolmen maissa. Se oli hitusen liian myöhään, koska herätys oli viiden jälkeen. Suuntasimme Mirjan kanssa Tapiolaan seitsemäksi aamulla, hakemaan viimeistä Potter-kirjaa. Siinä missä keskustassa oli ilmeisesti täysi karnevaalimeininkin line partyineen, Tapiolassa oli aika vähän ihmisiä. Saimme kirjamme ensimmäisinä Suomalaisesta. Kirjan saatuamme päätimme mennä kahville, joskin auki olevan paikan tuntui melkein mahdottomalta. Hietaniemen torilta löytyi kumminkin torikahvila, joten istuimme hetken siellä. Sitten hyppäsin Turun suuntaiseen bussiin.
Vietin bussimatkani lukien, kunnes totesin, että olen niin väsynyt, että ei vaan onnistu, laitoin kirjan pois ja yritin torkkua. Turussa Ispoisiin kiipeämään. Itse kiipeäminen sujui yllättävänkin hyvin, mutta väsymys kyllä näyttäytyi muuten, typeränä ja hävettävänä hajoiluna hölmöistä syistä.
Ilta alkoi lähestyä, ja samoin peli. Goottipropit päälle ja satamaan. Salaisuuksia? -larppikampanjan laivapeli tarjosi loppu-viikonlopulle vinkeää viihdettä. Peliporukka oli mainio ja pelin aikataulutus oikein onnistunut: ei tullut yhtään tylsää hetkeä vastaan, taaskaan, paitsi tietysti PowerPoint-luennot, jotka olivat hahmoni mielestä tappavan tylsiä, joskin pelaajaa kiinnosti kuunnella. Ohjelmaan sisältyi myös hirmuisen hintavaksi tullut illallinen, kamalia laivan baareja, klassista hyttibiletystä avautumisineen, punaviinitahroineen ja valittavine naapureineen, ja dramaattisena käänteenä kylmä sauna. Hieman häiritsevänä oivalluksena tajusin, että luontainen olotila hahmoni pelaamiseen on jonkinmoinen humala tai krapula. Ei välttämättä hyvä juttu. Muuten oli taas melkoisen lystiä teinigootteilla, etenkin laivalla, josta mitään muuta gootahtavaa oli melkoisen vaikea löytää. On aina valaisevaa havaita, miten paljon tuollainen erikoisempi tyyli vaikuttaa esimerkiksi siihen, millaista palvelua saa. Lisäksi on tunnustettava, että minusta vaan on kivaa, kun ihmiset tuijottavat, vaikka siksikin, että näyttää huomiotaherättävän omituiselta.
Vaikka pelin jälkeen sunnuntai-iltana väsytti kauheasti, luin Potteria pitkälle yöhön. Maanantaina juna takaisin Helsinkiin. Koko päivä meni aika lailla kirja kourassa, töissä tosin sentään luin vain tauoilla ja lähtölaiturissa lähtöä odotellessani, en ajaessani. Jotain rajaa sentään. Loppuun pääsin bussipysäkillä kotia kohti suunnatessani. Ihan kelvollinen lopetus sarjalle, jotenkin selkeämmän oloinen kuin kaksi edellistä kirjaa. Eniten ehkä ärsytti se, että, nimiä mainitsematta etten spoilaa, ruumiita tuli oikeasti niin paljon, että kuolemat alkoivat tuntua merkityksettömiltä. Niin se kai sodassa väistämättä on, mutta jotenkin vaan sääli.
No comments:
Post a Comment