Odottelin aamupäiväni tietoa siitä, olenko menossa opettamaan vai enkö. Tieto tuli niin myöhään, etten enää ehtinyt oppilaan luo, vaikka olisin voinutkin. Ensi viikolla sitten, mahdollisesti. Kulutin sitten aikaa kiertämällä kauppoja ja kirjaston.
Töissä oli tyyylsääää, enkä vaan osannut tappaa aikaa oikein, vaan jumitin miettimään asioita ja kehittämään ahdistuksia. Se on pahus kun ne tunnelien seinät ja muut maisemat ovat jo niin tuttuja, että niiden katselu ei enää riitä ajanvietteeksi.
Työpäivän päätteeksi Miri poimi minut metrovarikolta. Viikonloppu! Eikun, noh, jotain vapaita ainakin.
No comments:
Post a Comment