Keskiviikkona nukuin piiitkään ja näin kaikenmoisia unia, jännimpänä sellaisen, jossa metroa ajaessani jotenkin Kampissa eksyin ulos raiteilta ylös kauppakeskukseen, missä raahailin junaa perässäni kuin jotakin viittaa tai laahusta, ja yritin löytää tieni takaisin kiskoille. Olin hädin tuskin päässyt sängystä ylös, kun Miri ilmaantui ovelle (joskus puolen päivän jälkeen). Koska itse olin pitkäännukkumiszombi ja Miri puolestaan univajekoomassa, olimme aika hiiiiitaita ja laiskoja. Viimein saimme ruokaa väsättyä. Tein lihapullia, ekaa kertaa ikinä ihan itte, ja onnistuivat aika kivasti, kun se olikin oikeasti varsin helppoa.
Sää ei suosinut, joten lähdimme leffaan, katselemaan Pirates of the Caribbean Kolmosen. Ihan alusta lähtien yllätyin sen synkkyydestä. Ei ollut lastenleffa. Juonikin oli sen verran kiero, etteivät pienemmät mahtaisi perässä pysyä. Loppuratkaisukin yllätti. Musiikit olivat mainiot, ja lisäksi oli joitakin todella kauniita efektejä sun muita väsäilty. Kannatti käydä katsomassa.
Torstain aloitti pehmeänä laskuna kohti kurjuutta pienehkö pettymys ensi viikonlopun suhteen. Sen perään Elmon kanssa Tapanilaan, missä oli vähän liian kuumaa ja kosteaa että olisi ollut kiva kiivetä. Kumminkin sankaroimme taas useamman 6:lla alkavan reitin. Vaan liekö ollut ilmasto vai mikä sai aikaan, että kehitin jostain elämäni noin viidennen migreenintapaisen. Se alkoi siten, että alkoi toisen silmän näkökenttä kaventua, kun reunoissa näkyi vain vilkkuvia valoja. Sitä seurasi ikävä toispuoleinen päänsärky ja paha olo. Ja töihin piti mennä.
Olmi kyyditti minut Itäkeskukseen niin mukavan ajoissa, että oli yli tunti aikaa ajon alkuun. Olisi ollut hyvin aikaa syödä, mutten mitenkään kyennyt. Lojuin sen tunnin pukuhuoneen leposängyssä silmät kiinni ja toivoin olevani jossain muualla. Ei kuitenkaan ollut lähellekään niin kipeä olo, että olisin voinut kuvitellakaan jättäväni jotain ajamatta. Siispä ajelin. Jossakin vaiheessa--ei yllättäin--tuli ihan järjetön nälkä. Tauolla kun yritin ostaa laiturin maatista suklaata, se söi vain rahani ja jätti sen suklaapatukan antamatta. Perkele. Ajaessa loppui kännykästäkin akku kesken puhelun. Kaiken kaikkiaan siis sellainen päivä, joka olisi kannattanut viettää sängyn pohjalla peitto pään yli vedettynä.
Torstain hassuin juttu oli se, että kun viimein klo 19.52 pääsin ruokatauolle ja menin kauppaan, mistä ostin muun muassa karkkia, olin niin pihalla, että tulin painaneeksi hitusen väärää nappia vaa'asta kun karkkeja punnitsin... Vasta taukotilassa tajusin, että karkkipussini kyljessä oleva hintalappu sanoi "Porkkana, irto" ja hintana 0,15e. Harvinaisen halpaa karkkia.
No comments:
Post a Comment